kurkistus pääni sisälle

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR

Tuntuu kuin jokin pyrkisi ulos Kipuaisi pitkin sisuskaluja Mutta se tuntuu hyvältä Oudolla tavalla hyvältä Miten jokin voi tuntua niin hyvältä Saada raajat liikkumaan vasten omaa tahtoaan Maalata sellaisilla väreillä joita ei edes ole olemassa Olla niin lähellä Vaikkei ole ollenkaan Tartun siitä kiinni Enkä koskaan päästä irti Vaikka unohtaisin Koska se tulee aina olemaan osa minua Nyt voin jopa ehkä ymmärtää Miksi ihmiset haluavat jatkaa Miksi he haluavat elää Koska en ole koskaan aiemmin tuntenut mitään tällaista Oikeaa toivoa Halua elää Olemalla vain paikallaan Ja kuuntelemalla Mitä heillä on sanottavaa Kyyneleet vierivät pitkin hänen kasvojaan Enkä voi olla itkemättä Se valtaa kehoni Enkä voi olla enää koskaan varma Mikä tuntuu oikeasti hyvältä Ja mikä vain tuntuu

Voiko olla kauniimpaa Kuin kaksi ihmistä Jotka toistensa sijaan haluavat itseään Näkevät peilissä jonkun kauniin Jonkun arvokkaan Sen sijaan että upottaisivat toinen toisensa Merkitsemättömiin kehuihin Loputtomiin suudelmiin Kaksi ihmistä Jotka elävät itseään varten Eivät toisiaan varten Eivät siksi että haluavat miellyttää toisiaan Koska onko se edes elämää Jos pysyy pinnalla vain toisen takia Vaikka voisi olla jo melkein perillä Kaksi kaunista Yhdessä niin rumia Yksin niin upeita Ansaitsevat jotain parempaa Kuin toisensa Jotain kestävämpää Kuin tämän hetkellisen lihan himon Ansaitsevat tilaa Tilaa kasvaa Tilaa miettiä Mitä he oikeasti haluavat Mitä he tarvitsevat Ja milloin Milloin on oikea aika Olla yhtä Antaa himon viedä Ilman että itse katoaa Ja lakkaa olemasta Koska toista ei saa rakastaa Ei enemmän kuin itseään Ei niin paljon että alkaa vihaamaan itseään Koska sinä ansaitset kaiken rakkauden maailmassa Ja kaikkien Myös omasi ♡ -MR

Halusin todella löytää sen. Sen jolle olin antanut kaikkeni, vuodattanut kaikki ongelmani. Se vain jotenkin suli ja lipui sormieni välistä jättäen jälkeensä vain inhottavan nihkeän tunteen. Ainahan sitä voisi vaihtaa uuteen, mutten halua luopua menneisyydestä. En ainakaan vielä. Mutta kaikki on poissa ja seison keskellä. Keskellä hiljaisuutta. Kunnes todellisuus rikkoo kaiken. Kaikki se mitä minulla ei enää ollut pirstoutui edessäni. Enkä minä voinut kuin katsoa ja huutaa. Huutaa kivusta On nääs olemassa asioita joita emme tiedä tarvitsevamme kuin vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Ja minähän tykkään toistella asioita. Välillä pitää vain pysähtyä. Isku suoraan sydämeen. Joku sykkii silmän takana. Tuntuu kuin aivot kaivaisivat tietään ulos. Tältä kai tuntuu menettää jotain tärkeää. Musiikki on lääkettä sielulle. Voin melkein nähdä kuinka se aaltoilee edessäni ja kutsuu minut mukaan jonnekin mistä kukaan ei minua löydä. Niin suuri voima sillä on. Mutta vain harvat tietävä

Tiedät kyllä mistä puhun, etkö vain? Olen puhunut siitä niin monta kertaa aiemminkin. Et vain koskaan kuunnellut minua. Et ennen tätä hetkeä. Koska nyt kaikkemme oli vaakalaudalla ja sinä hiljennyit. Hiljennyit ja halusit kuunnella. En vain tiedä mistä puhuisin sinulle ~ En enään koskaan voinut olla varma mikä on totta ja mikä ei. Milloin olin valveilla ja milloin unessa. Niimpä päätin päästää irti kaikesta turhasta ja huomasinkin pian olevani yksin ajatusteni kanssa. Onneksi herätyskello pelastaa. ~ Keinuessani päätin että tulisin taas rakastamaan elämää. Kun tunsin kätesi selkääni vasten, uskoin sen oikeasti olevan mahdollista. Pudotessani tajusin että olin vain kuvitellut koko tilanteen ~ -MR

Putoan Näen vain itseni Tai sen mitä siitä on jäljellä Ethän seuraa minua Vaikka olen kauhuissani Kaikki on minun syytäni Jätin heidät yksin Pimeään Mistä kukaan ei heitä etsi Minne kukaan ei löydä Ainoa johtolanka Poissa Ja minä olen pahoillani Vaikken kadu mitään Joku koputtaa ovella Keskellä labyrinttia Jonne minä eksyin Jossa heidät kadotin Jonne heidät jätin Enkä avaa ovea Koska tiedän sinun olevan siellä Vaikka minä kielsin Pyysin ettet seuraa Tänne mistä ei ole paluuta Sinun aikasi ei ole vielä Lukitsen oven Pudotan avaimen Kyyneleet vierivät täällä ylöspäin Menisit jo kotiin -MR

Väriä Vilkaisu vilkaisulta enemmän Aina vain tummempaa Paksumpaa Mitä enemmän sen kiellät Sen todellisempaa se on Puhtaampaa Kirkkaampaa Ja se maalaa kätesi Värjää sielusi Ja olet syyllinen Koetat pyyhkiä sen Unohtaa Poistaa Mutta mitä enemmän sitä pyyhit Sen paremmin sen muistat Ja mietit Miksi sinä Miksi hän Miksi nyt Ja miksi näin Niin paljon kysymyksiä Niin vähän vastauksia Ja väriä Askel askeleelta kirkkaampaa Hetki hetkeltä puhtaampaa Se täyttää sielusi Ja puhdistaa kätesi Olet vapaa Voit unohtaa Eikä tarvinnut kuin kuolla Niin kuin hänkin kuoli Vain väri on eri -MR

Siedämme kipua paremmin kuin totuutta Sotaa paremmin kuin rauhaa Toivoa paremmin kuin uskoa Koska kaikki on epävarmaa Ja valheet siedettävämpiä Ja sota varmaa Ja toivo He jotka eivät tiedä mistään mitään Tyytyvät helppoon ratkaisuun Valehtelevat minkä ehtivät Haluavat rauhaa Uskovat Koska välittävät vain itsestään Eivät tahdo tehdä mitään Koettavat muka selviytyä Vaikka kaikki muut He kuolevat Särkyvät Ihmiskunnan viimeinen toivo He jotka kuolevat Kuolevat mieluummin kuin selviytyvät Kärsivät mieluummin kuin kuolevat Ja niin Vain niin Me voimme elää Jäädä henkiin Selviytyä -MR