Skip to main content

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin
Uskoin häneen
Tunsin oloni oikeasti hyväksi
Turvalliseksi
Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä
Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan
Ja sain hänet putoamaan
Koska he kuulivat
Kuka nyt olisi niin typerä
Että uskoisi johonkin sellaiseen
Itkin usein itseni uneen
Koska minä uskoin edelleen
Ja pelkäsin
Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa
Ettei hän ole oikeasti olemassa
Nyt hänen siipensä olivat rikki
Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia
Muiden tallattavana
Silti en voinut lakata uskomasta
Kunnes hän taas lensi
Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat
Enkä nähnyt häntä enää koskaan
Ja minä itkin
Itkin itseni uneen viimeistä kertaa
Koska en enää uskonut
Että voisin olla oikeasti olemassa
-MR

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?
Post a Comment
Read more

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR
Post a Comment
Read more

Jotain kaunista

Voiko olla kauniimpaa Kuin kaksi ihmistä Jotka toistensa sijaan haluavat itseään Näkevät peilissä jonkun kauniin Jonkun arvokkaan Sen sijaan että upottaisivat toinen toisensa Merkitsemättömiin kehuihin Loputtomiin suudelmiin Kaksi ihmistä Jotka elävät itseään varten Eivät toisiaan varten Eivät siksi että haluavat miellyttää toisiaan Koska onko se edes elämää Jos pysyy pinnalla vain toisen takia Vaikka voisi olla jo melkein perillä Kaksi kaunista Yhdessä niin rumia Yksin niin upeita Ansaitsevat jotain parempaa Kuin toisensa Jotain kestävämpää Kuin tämän hetkellisen lihan himon Ansaitsevat tilaa Tilaa kasvaa Tilaa miettiä Mitä he oikeasti haluavat Mitä he tarvitsevat Ja milloin Milloin on oikea aika Olla yhtä Antaa himon viedä Ilman että itse katoaa Ja lakkaa olemasta Koska toista ei saa rakastaa Ei enemmän kuin itseään Ei niin paljon että alkaa vihaamaan itseään Koska sinä ansaitset kaiken rakkauden maailmassa Ja kaikkien Myös omasi ♡ -MR
Post a Comment
Read more