Skip to main content

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin
Uskoin häneen
Tunsin oloni oikeasti hyväksi
Turvalliseksi
Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä
Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan
Ja sain hänet putoamaan
Koska he kuulivat
Kuka nyt olisi niin typerä
Että uskoisi johonkin sellaiseen
Itkin usein itseni uneen
Koska minä uskoin edelleen
Ja pelkäsin
Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa
Ettei hän ole oikeasti olemassa
Nyt hänen siipensä olivat rikki
Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia
Muiden tallattavana
Silti en voinut lakata uskomasta
Kunnes hän taas lensi
Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat
Enkä nähnyt häntä enää koskaan
Ja minä itkin
Itkin itseni uneen viimeistä kertaa
Koska en enää uskonut
Että voisin olla oikeasti olemassa
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Kaunis kuvaus jostain rumasta

Nyt muistan sen tunteen Kun millään muulla ei ole väliä Kuin vain ja ainoastaan sillä mitä korvien välissä on Syy on joka kerta eri Miksi se tulee takaisin Isku rintakehään Etkä voi hengittää Et ainakaan seuraavaan kymmeneen minuuttiin Mutta ei hätää Liiku vain mukana Ja unohda kaikki Koska millään muulla ei nyt ole väliä Vain sillä mitä löydät pääsi ulkopuolelta Ja minkä tiedät olevan jo sen sisällä -MR

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi