Skip to main content

Onko 112?

Hätänumeron valinta
Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa
Pilleriä toisensa perään
Tyynyn alle piilotettuna
Kunhan kerran viikossa hymyilee
Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla
Seinille puhuen
Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan
En osaa laskea kun seitsemään
Tarvittaessa kertoa sen kolmella
Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin
Välillä sitä on mieluummin ilman
Välillä vetää tupla-annoksen
Muutama horjahdus sinne tänne
Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta
Vai mitä?

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä
Post a Comment
Read more

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR
Post a Comment
Read more