kurkistus pääni sisälle

Kuinka kuvailisit tämän hetkistä olotilaasi? Seisot jäällä. Ympärilläsi vain kylmä sumu. Sataa lunta, mutta jää on kirkas ja näet selvästi sen alle. Tumma vesi, sen alla jotain mitä tarvitset enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Jää tuntuu ohuelta, niin ohuelta että sen läpi voisi pudota tuosta vain. Yksikin väärä askel ja olisit pohjassa. Kylmä vesi täyttäisi keuhkosi ennen kuin ehtisit sanomaan mitään. Ennen kuin ehtisit edes ajatella mitään. Miksi oikein päädyit tähän pisteeseen? Miksi alun perinkään otit riskin? Mikä ajoi sinut näiden asioiden ääreen? Jää oli rikki. Sinä sen alla. Et tuntenut mitään. Et ajatellut mitään. Et ollut mitään. Oli vain kylmää. Joten sinä uit. Uit kuin viimeistä päivää. Olisit vain halunnut tietää. Siinä se. Et ymmärrystä kaivannut. Sinun täytyi saada tietää. Saada tietää mikä ajoi sinut tänne yhä uudelleen ja uudelleen. Tumman veden ääreen, kaukana kaikesta tärkeästä. Tai siitä mitä pidit tärkeänä. Koska todellisuudessa kaikkein tärkein asi