kurkistus pääni sisälle

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

On vain minä Ja sinä Muttei koskaan yhdessä Tai samaan aikaan Halusin palata Takaisin juurille Mutta sinä jatkoit matkaa Minä jäin jälkeen Kaaduin Hajosin Huusin Ja olin oleva hippa koko loppu elämäni En myöntänyt tappiotani Sanoin etten koskaan ollutkaan pelissä mukana Että muut pelasivat ilman minua Vaikka todellisuudessa minä leikin aloitin Olin vain huono häviäjä Se oli joko kaikki tai ei mitään Nyt tai ei koskaan Sinä tai minä Ja tiesin kyllä kenet valitsisit -MR

Nyt muistan sen tunteen Kun millään muulla ei ole väliä Kuin vain ja ainoastaan sillä mitä korvien välissä on Syy on joka kerta eri Miksi se tulee takaisin Isku rintakehään Etkä voi hengittää Et ainakaan seuraavaan kymmeneen minuuttiin Mutta ei hätää Liiku vain mukana Ja unohda kaikki Koska millään muulla ei nyt ole väliä Vain sillä mitä löydät pääsi ulkopuolelta Ja minkä tiedät olevan jo sen sisällä -MR

Sarja epäonnistumisia Niin joku sitä kuvailisi Niin minun toivottiin sitä kuvaavan Ei ehkä vielä Mutta joskus Ajat muuttuisivat Tunti riittäisikin Eikä viikko tuntuisi niin pitkältä ajalta Polkuni olisi kaunis aina Ei vain kesäisin Myöhästyisin oikeista syistä En vain siksi ettei huvittanut Mutta elämä ei ole niin yksinkertaista Eivätkä asiat koskaan täysin musta-valkoisia Kolmekin vuotta voi tuntua eliniältä Ja minä olen vain ihminen Joten jatketaan siis ensi viikolla -MR

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR