Skip to main content

Posts

Showing posts from July, 2019

Kaunis kuvaus jostain rumasta

Nyt muistan sen tunteen Kun millään muulla ei ole väliä Kuin vain ja ainoastaan sillä mitä korvien välissä on Syy on joka kerta eri Miksi se tulee takaisin Isku rintakehään Etkä voi hengittää Et ainakaan seuraavaan kymmeneen minuuttiin Mutta ei hätää Liiku vain mukana Ja unohda kaikki Koska millään muulla ei nyt ole väliä Vain sillä mitä löydät pääsi ulkopuolelta Ja minkä tiedät olevan jo sen sisällä -MR

Elinkelvoton

Sarja epäonnistumisia Niin joku sitä kuvailisi Niin minun toivottiin sitä kuvaavan Ei ehkä vielä Mutta joskus Ajat muuttuisivat Tunti riittäisikin Eikä viikko tuntuisi niin pitkältä ajalta Polkuni olisi kaunis aina Ei vain kesäisin Myöhästyisin oikeista syistä En vain siksi ettei huvittanut Mutta elämä ei ole niin yksinkertaista Eivätkä asiat koskaan täysin musta-valkoisia Kolmekin vuotta voi tuntua eliniältä Ja minä olen vain ihminen Joten jatketaan siis ensi viikolla -MR

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR

Toistetaan toistojonosta

Ja niin minä päätin että tämän kappaleen ajan kaikki olisi hyvin. Seuraavaan kolmeen ja puoleen minuuttiin kukaan ei pääsisi minun ja minun ajatusteni väliin. Kuulokkeet eristäisivät minut muusta maailmasta ja olisin viimein oikeasti läsnä. Läsnä tässä hetkessä. Ehtisin jopa unohtaa todellisuuden jossa mikään ei ole hyvin ja nykyhetkeä ei ole olemassakaan. Olisi vain minä, musiikki ja kaikkeus. Ja minun kaikkeni olivat nuo kolme ja puoli minuuttia maailman äänekkäintä hiljaisuutta.  -MR