Skip to main content

Kolmas tai neljäs terapiakäynti tällä viikolla

Kuinka kuvailisit tämän hetkistä olotilaasi?

Seisot jäällä. Ympärilläsi vain kylmä sumu. Sataa lunta, mutta jää on kirkas ja näet selvästi sen alle. Tumma vesi, sen alla jotain mitä tarvitset enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Jää tuntuu ohuelta, niin ohuelta että sen läpi voisi pudota tuosta vain. Yksikin väärä askel ja olisit pohjassa. Kylmä vesi täyttäisi keuhkosi ennen kuin ehtisit sanomaan mitään. Ennen kuin ehtisit edes ajatella mitään. Miksi oikein päädyit tähän pisteeseen? Miksi alun perinkään otit riskin? Mikä ajoi sinut näiden asioiden ääreen?

Jää oli rikki. Sinä sen alla. Et tuntenut mitään. Et ajatellut mitään. Et ollut mitään. Oli vain kylmää.

Joten sinä uit. Uit kuin viimeistä päivää. Olisit vain halunnut tietää. Siinä se. Et ymmärrystä kaivannut. Sinun täytyi saada tietää. Saada tietää mikä ajoi sinut tänne yhä uudelleen ja uudelleen. Tumman veden ääreen, kaukana kaikesta tärkeästä. Tai siitä mitä pidit tärkeänä. Koska
todellisuudessa kaikkein tärkein asia löytyi täältä. Kaikki se mitä elämältä halusit. Kaikki mitä tulisit haluamaan. Kaikki mitä tarvitset. Aivan kaikki. Räpiköinti ei kuitenkaan loppunut koskaan. Koskaan. Olit aina yhtä kaukana, aina yhtä huono. Sinä hävisit. Sinä hävisit etkä enää koskaan tulisi voittamaan. Sinä hävisit eikä kukaan löytäisi sinua umpeen jäätyneen jään alta.

Comments

Popular posts from this blog

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin Että kaikki uppoaa Ja itse jää pinnalle Taistelee hengestään Mutta kenen tähden Kun ei ole ketään Kenen luokse uida Ketään kenen vuoksi jaksaa Taistella Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin Jää vain pinnalle itkemään Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta Mieluummin sitä kuolisi yhdessä Kuin jäisi itsestään elämään Vihaan sanaa viha Se on niin voimakas Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta Kyse on ennemminkin tyhjyydestä Tämän tyhjöttömyyden keskellä Kun ei ole mitään Kuin sinä Ja meri Ja pohjaan vajonneet haaveet Täällä sinä olet Ja tänne sinä olet jäävä Aamen -MR

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR