Skip to main content

Kolmas tai neljäs terapiakäynti tällä viikolla

Kuinka kuvailisit tämän hetkistä olotilaasi?

Seisot jäällä. Ympärilläsi vain kylmä sumu. Sataa lunta, mutta jää on kirkas ja näet selvästi sen alle. Tumma vesi, sen alla jotain mitä tarvitset enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Jää tuntuu ohuelta, niin ohuelta että sen läpi voisi pudota tuosta vain. Yksikin väärä askel ja olisit pohjassa. Kylmä vesi täyttäisi keuhkosi ennen kuin ehtisit sanomaan mitään. Ennen kuin ehtisit edes ajatella mitään. Miksi oikein päädyit tähän pisteeseen? Miksi alun perinkään otit riskin? Mikä ajoi sinut näiden asioiden ääreen?

Jää oli rikki. Sinä sen alla. Et tuntenut mitään. Et ajatellut mitään. Et ollut mitään. Oli vain kylmää.

Joten sinä uit. Uit kuin viimeistä päivää. Olisit vain halunnut tietää. Siinä se. Et ymmärrystä kaivannut. Sinun täytyi saada tietää. Saada tietää mikä ajoi sinut tänne yhä uudelleen ja uudelleen. Tumman veden ääreen, kaukana kaikesta tärkeästä. Tai siitä mitä pidit tärkeänä. Koska
todellisuudessa kaikkein tärkein asia löytyi täältä. Kaikki se mitä elämältä halusit. Kaikki mitä tulisit haluamaan. Kaikki mitä tarvitset. Aivan kaikki. Räpiköinti ei kuitenkaan loppunut koskaan. Koskaan. Olit aina yhtä kaukana, aina yhtä huono. Sinä hävisit. Sinä hävisit etkä enää koskaan tulisi voittamaan. Sinä hävisit eikä kukaan löytäisi sinua umpeen jäätyneen jään alta.

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Jotain kaunista

Voiko olla kauniimpaa Kuin kaksi ihmistä Jotka toistensa sijaan haluavat itseään Näkevät peilissä jonkun kauniin Jonkun arvokkaan Sen sijaan että upottaisivat toinen toisensa Merkitsemättömiin kehuihin Loputtomiin suudelmiin Kaksi ihmistä Jotka elävät itseään varten Eivät toisiaan varten Eivät siksi että haluavat miellyttää toisiaan Koska onko se edes elämää Jos pysyy pinnalla vain toisen takia Vaikka voisi olla jo melkein perillä Kaksi kaunista Yhdessä niin rumia Yksin niin upeita Ansaitsevat jotain parempaa Kuin toisensa Jotain kestävämpää Kuin tämän hetkellisen lihan himon Ansaitsevat tilaa Tilaa kasvaa Tilaa miettiä Mitä he oikeasti haluavat Mitä he tarvitsevat Ja milloin Milloin on oikea aika Olla yhtä Antaa himon viedä Ilman että itse katoaa Ja lakkaa olemasta Koska toista ei saa rakastaa Ei enemmän kuin itseään Ei niin paljon että alkaa vihaamaan itseään Koska sinä ansaitset kaiken rakkauden maailmassa Ja kaikkien Myös omasi ♡ -MR

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR