Skip to main content

Kolmas tai neljäs terapiakäynti tällä viikolla

Kuinka kuvailisit tämän hetkistä olotilaasi?

Seisot jäällä. Ympärilläsi vain kylmä sumu. Sataa lunta, mutta jää on kirkas ja näet selvästi sen alle. Tumma vesi, sen alla jotain mitä tarvitset enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Jää tuntuu ohuelta, niin ohuelta että sen läpi voisi pudota tuosta vain. Yksikin väärä askel ja olisit pohjassa. Kylmä vesi täyttäisi keuhkosi ennen kuin ehtisit sanomaan mitään. Ennen kuin ehtisit edes ajatella mitään. Miksi oikein päädyit tähän pisteeseen? Miksi alun perinkään otit riskin? Mikä ajoi sinut näiden asioiden ääreen?

Jää oli rikki. Sinä sen alla. Et tuntenut mitään. Et ajatellut mitään. Et ollut mitään. Oli vain kylmää.

Joten sinä uit. Uit kuin viimeistä päivää. Olisit vain halunnut tietää. Siinä se. Et ymmärrystä kaivannut. Sinun täytyi saada tietää. Saada tietää mikä ajoi sinut tänne yhä uudelleen ja uudelleen. Tumman veden ääreen, kaukana kaikesta tärkeästä. Tai siitä mitä pidit tärkeänä. Koska
todellisuudessa kaikkein tärkein asia löytyi täältä. Kaikki se mitä elämältä halusit. Kaikki mitä tulisit haluamaan. Kaikki mitä tarvitset. Aivan kaikki. Räpiköinti ei kuitenkaan loppunut koskaan. Koskaan. Olit aina yhtä kaukana, aina yhtä huono. Sinä hävisit. Sinä hävisit etkä enää koskaan tulisi voittamaan. Sinä hävisit eikä kukaan löytäisi sinua umpeen jäätyneen jään alta.

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR