Skip to main content

Kuume hourailua

Kun uni muuttuu todeksi

Todellisuus tuntuu unelta

Kapuan pitkin tikkaita

Kohti harhaa

Koska kaipaan unta

Epätodenmukaisuutta

Jotain josta päästää irti

Ilman pelkoa putoamisesta

Pelkäämme järkeä

Emme anna tilaa arvailulle

Ajattelulle

Aivot sullottuna pieneen koppaan

Uusia innovaatioita peläten

Elämme pelossa

Harhassa

Uskomme vain itseemme

Emme luojaan

Palvomme sitä joka selittää kaiken

Emme häntä joka kysyy kysymykset

Olemme tuomittuja elämään

Todellisuudessa

Joka onkin unta
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR