Skip to main content

Taivas ja veri

Väriä
Vilkaisu vilkaisulta enemmän
Aina vain tummempaa
Paksumpaa
Mitä enemmän sen kiellät
Sen todellisempaa se on
Puhtaampaa
Kirkkaampaa
Ja se maalaa kätesi
Värjää sielusi
Ja olet syyllinen
Koetat pyyhkiä sen
Unohtaa
Poistaa
Mutta mitä enemmän sitä pyyhit
Sen paremmin sen muistat
Ja mietit
Miksi sinä
Miksi hän
Miksi nyt
Ja miksi näin
Niin paljon kysymyksiä
Niin vähän vastauksia
Ja väriä
Askel askeleelta kirkkaampaa
Hetki hetkeltä puhtaampaa
Se täyttää sielusi
Ja puhdistaa kätesi
Olet vapaa
Voit unohtaa
Eikä tarvinnut kuin kuolla
Niin kuin hänkin kuoli
Vain väri on eri
-MR


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?
Post a Comment
Read more

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä
Post a Comment
Read more

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR
Post a Comment
Read more