Halusin todella löytää sen. Sen jolle olin antanut kaikkeni, vuodattanut kaikki ongelmani. Se vain jotenkin suli ja lipui sormieni välistä jättäen jälkeensä vain inhottavan nihkeän tunteen. Ainahan sitä voisi vaihtaa uuteen, mutten halua luopua menneisyydestä. En ainakaan vielä.
Mutta kaikki on poissa ja seison keskellä. Keskellä hiljaisuutta. Kunnes todellisuus rikkoo kaiken. Kaikki se mitä minulla ei enää ollut pirstoutui edessäni. Enkä minä voinut kuin katsoa ja huutaa. Huutaa kivusta
On nääs olemassa asioita joita emme tiedä tarvitsevamme kuin vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Ja minähän tykkään toistella asioita. Välillä pitää vain pysähtyä.
Isku suoraan sydämeen. Joku sykkii silmän takana. Tuntuu kuin aivot kaivaisivat tietään ulos. Tältä kai tuntuu menettää jotain tärkeää.
Musiikki on lääkettä sielulle. Voin melkein nähdä kuinka se aaltoilee edessäni ja kutsuu minut mukaan jonnekin mistä kukaan ei minua löydä. Niin suuri voima sillä on. Mutta vain harvat tietävät siitä. He eivät nääs malta kuunnella mitä sillä on kerrottavana.
Kuvittelenkin usein olevani osa sitä ja maalaan ilmaan mitä kauneimpia kuvioita. Taakkani käy aina vain kevyemmäksi joka sormen liikkeellä. Nämä ulokkeet ovat oikeasti osa minua ja voin hallita niitä. Ne tekevät juuri niin kuin minä käsken (ainakin suurimman osan ajasta)
Ja minäkin olen olemassa. Olen luuta ja lihaa, ihan kuin oikea ihminen. Voin tuntea kuinka liha irtoaa sormista ja jäljelle jää vain luut. Haluan riisua itseni kokonaan tästä lihallisesta taakasta. Valkoinen on niin kaunis väri.
Toivottavasti kukaan ei avaa ovea nyt. Kaikki on vielä niin kesken. Minä olen vielä niin kesken. Tulkaa uudestaan sitten kun mitään ei ole jäljellä. Sitten saatte katsoa. Silloin minä olen kaunis.
-MR
Comments
Post a Comment