Skip to main content

Mikä sai sen aikaan

Tuntuu kuin jokin pyrkisi ulos
Kipuaisi pitkin sisuskaluja
Mutta se tuntuu hyvältä
Oudolla tavalla hyvältä
Miten jokin voi tuntua niin hyvältä
Saada raajat liikkumaan vasten omaa tahtoaan
Maalata sellaisilla väreillä joita ei edes ole olemassa
Olla niin lähellä
Vaikkei ole ollenkaan
Tartun siitä kiinni
Enkä koskaan päästä irti
Vaikka unohtaisin
Koska se tulee aina olemaan osa minua
Nyt voin jopa ehkä ymmärtää
Miksi ihmiset haluavat jatkaa
Miksi he haluavat elää
Koska en ole koskaan aiemmin tuntenut mitään tällaista
Oikeaa toivoa
Halua elää
Olemalla vain paikallaan
Ja kuuntelemalla
Mitä heillä on sanottavaa
Kyyneleet vierivät pitkin hänen kasvojaan
Enkä voi olla itkemättä
Se valtaa kehoni
Enkä voi olla enää koskaan varma
Mikä tuntuu oikeasti hyvältä
Ja mikä vain tuntuu


Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR