Skip to main content

Ajatusten virtaa

Putoan
Näen vain itseni
Tai sen mitä siitä on jäljellä
Ethän seuraa minua
Vaikka olen kauhuissani
Kaikki on minun syytäni
Jätin heidät yksin
Pimeään
Mistä kukaan ei heitä etsi
Minne kukaan ei löydä
Ainoa johtolanka
Poissa
Ja minä olen pahoillani
Vaikken kadu mitään
Joku koputtaa ovella
Keskellä labyrinttia
Jonne minä eksyin
Jossa heidät kadotin
Jonne heidät jätin
Enkä avaa ovea
Koska tiedän sinun olevan siellä
Vaikka minä kielsin
Pyysin ettet seuraa
Tänne mistä ei ole paluuta
Sinun aikasi ei ole vielä
Lukitsen oven
Pudotan avaimen
Kyyneleet vierivät täällä ylöspäin
Menisit jo kotiin
-MR

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?
Post a Comment
Read more

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR
Post a Comment
Read more

Perjantai-illat ja unohdettu tee

Aina perjantai-iltaisin ahdistavan värikäs asuntoni täyttyi hiljennetyistä tunteista ja sanomattomista sanoista. Kun sinä jostain aikaa tavanomaisesti istahdit sohvalle lukemaan jotain romaania ja juomaan teetä, minä leikin samaan aikaan hiuksillasi jotka olivat luonnostaan hieman kiharat. Pyörittelin kiharoitasi sormieni välissä. Harmittelin hiljaa mielessäni sitä, ettet itse pitänyt kauniista lainehtivista hiuksistasi. Et koskaan lähtenyt minnekään ilman, että ne oli suoristettu ja laitettu kiinni joko ponihännälle tai nutturalle. Minun luonani ollessasi et kuitenkaan jaksanut välittää siitä, miltä hiuksesi näyttivät. Minun silmissäni olit nimittäin kaunis aina, ihan sama miten hiuksesi oli laitettu tai millaiset vaatteet sinulla oli ylläsi. Aloin letittämään hiuksiasi ja suukotin kaulaasi. Et reagoinut millään tavalla, jatkoit vain lukemista. Usein istuimme vain koko illan sylikkäin, sinä lukien kirjaasi ja minä painautuneena sinuun. Kuuntelin hengitystäsi, tunsin sydämen sykkeesi. ...
Post a Comment
Read more