Skip to main content

Mitä jää jäljelle

Se loppuu kuin seinään
Ajatus katkeaa
Tuuli vaihtaa suuntaa
Enkä voi mitenkään olla varma
Voinko jo hengittää
Kun happi on lopussa
Ja ilma täyttyy savusta
Ja muistoksi jää vain tuhkat
Jotka lakaistaan kuppiin takan reunalle
Oliko kyseessä tosiaan enneuni
Vai onko tämä vain totta
Kun hetken näen kaikki ne värit
Jotka aikoinaan hävisivät hänen mukanaan
Sinun mukanasi
Jonnekin mieleni perukoille
Jonne ei yllä vaikka kuinka kurkottaisi
Pyysin häntä kyllä soittamaan
Sitten kun hän olisi perillä
Mutta hän ei soittanut
Ei laittanut viestiä
Hän odotti
Että se ainoa asia
Joka piti minut elossa
Päättäisi päiväni
Ja voisin ymmärtää
Etten koskaan ollut oikeasti onnellinen

-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR

Kuume hourailua

Kun uni muuttuu todeksi Todellisuus tuntuu unelta Kapuan pitkin tikkaita Kohti harhaa Koska kaipaan unta Epätodenmukaisuutta Jotain josta päästää irti Ilman pelkoa putoamisesta Pelkäämme järkeä Emme anna tilaa arvailulle Ajattelulle Aivot sullottuna pieneen koppaan Uusia innovaatioita peläten Elämme pelossa Harhassa Uskomme vain itseemme Emme luojaan Palvomme sitä joka selittää kaiken Emme häntä joka kysyy kysymykset Olemme tuomittuja elämään Todellisuudessa Joka onkin unta -MR