Kuinka olla olemassa

Jos elämä on totta
Ja minä en halua
Niin olenko minä olemassa
Vai vaan elossa
Ja kun en jaksa
Niin voinko huutaa
Vai itkenkö kanssasi
Kun en usko
Että kukaan voi haluta
Miksi se on niin kauheaa
Ettei pysty
Vaikka haluaisi
Mutta kukapa voisi
Kun ei anneta
Tilaa
Jossa olemme
Tie
Joka olemme
Uni
Jota luulemme
Kun emme tiedä
Mitä tiedän
Ja olet
Tai olit
Koska elämä
Niin
Ehkäpä
Ajatus
Ei ole
Mitään puhdasta
Tai mitään
Joka on
Kyllähän sinä tiedät

-MR

Comments

Jotain kaunista

Voiko olla kauniimpaa Kuin kaksi ihmistä Jotka toistensa sijaan haluavat itseään Näkevät peilissä jonkun kauniin Jonkun arvokkaan Sen sijaan että upottaisivat toinen toisensa Merkitsemättömiin kehuihin Loputtomiin suudelmiin Kaksi ihmistä Jotka elävät itseään varten Eivät toisiaan varten Eivät siksi että haluavat miellyttää toisiaan Koska onko se edes elämää Jos pysyy pinnalla vain toisen takia Vaikka voisi olla jo melkein perillä Kaksi kaunista Yhdessä niin rumia Yksin niin upeita Ansaitsevat jotain parempaa Kuin toisensa Jotain kestävämpää Kuin tämän hetkellisen lihan himon Ansaitsevat tilaa Tilaa kasvaa Tilaa miettiä Mitä he oikeasti haluavat Mitä he tarvitsevat Ja milloin Milloin on oikea aika Olla yhtä Antaa himon viedä Ilman että itse katoaa Ja lakkaa olemasta Koska toista ei saa rakastaa Ei enemmän kuin itseään Ei niin paljon että alkaa vihaamaan itseään Koska sinä ansaitset kaiken rakkauden maailmassa Ja kaikkien Myös omasi ♡ -MR

Lyö uudestaan ja uudestaan

Rakastin kuinka purit turhautuneisuutesi minuun. En koskaan ollut saanut olla niin lähellä jotakuta. Palvoin kosketustasi, hiljaa mielessäni vaadin lisää. Koin ansaitsevani sen. Se kesti aina vain hetken, mutta mukana oli paljon tunnetta. Olin nukkesi, lelusi. Teit minulla mitä halusit ja minä olin vain hiljaa ja tottelin käskyjä. Monesti sinä olisit halunnut kuulla jotain ääntä minusta, mutta eihän esineet osaa puhua, vai mitä? En osannut kaivata rakkautta, en välittämistä tai huolenpitoa. Kaipasin vain tyydytystä. Minulle riitti että olin elossa. Uskoin kaiken mitä minulle sanoit, kaiken mitä sanoit minusta. Sinä rakensit minut. Olin sinun luomuksesi, vain sinun. Muut kiersivät minut kaukaa, sinä pysyit vierelläni tilanteessa kuin tilanteessa. Pidit huolen ettei kukaan muu koskisi minuun. Omistin kehoni sinulle, tyhjä taulu jonka saisit täyttää ajan mittaa aina vain syvemmillä arvilla, toinen toistaan tummemmilla mustelmilla. Olit todella luova, keksit aina uusia tapoja käsitellä min

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä

kurkistus pääni sisälle

Search This Blog