Miksi ihminen voi tuntea niin
Että kaikki uppoaa
Ja itse jää pinnalle
Taistelee hengestään
Mutta kenen tähden
Kun ei ole ketään
Kenen luokse uida
Ketään kenen vuoksi jaksaa
Taistella
Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin
Jää vain pinnalle itkemään
Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta
Mieluummin sitä kuolisi yhdessä
Kuin jäisi itsestään elämään
Vihaan sanaa viha
Se on niin voimakas
Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta
Kyse on ennemminkin tyhjyydestä
Tämän tyhjöttömyyden keskellä
Kun ei ole mitään
Kuin sinä
Ja meri
Ja pohjaan vajonneet haaveet
Täällä sinä olet
Ja tänne sinä olet jäävä
Aamen
-MR
He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti. Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta. Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi
Comments
Post a Comment