Skip to main content

Turistina omassa kehossa

Ympäristö estää todellisen käyttäytymisen
Mutta silti kiinnität liikaa huomiota
Sulje silmäsi
Ja kuvittele olevasi unessa
Kunhan et vain katoa
Jonnekin mistä sinua ei voi enää löytää
Kuuntele vain se mitä sinun tulee kuulla
Ei me tänne voida vielä kuolla
Tiedätkö minne sinun on tarkoitus mennä
Missä kohtaa sinun on tarkoitus parantua
Jotta voit lopettaa
Ja aloittaa alusta
Ja tehdä saman aina vain uudestaan
Aukaise silmäsi
Oletko oikeasti hereillä
Vai kuvitteletko vain
Unohdin mitä piti sanoa
Päässä heittää
Taidan istuutua hetkeksi
Pitää varmistaa että pää on vielä paikallaan
Ja kuka sitä oikein hallitsee
Outoa nykimistä
Kuin jokin pyrkisi pinnalle
Oksettaa
Jospa se johtuisikin vain siitä
Kun ei ole mitään mistä murehtia
Ja keho antaa periksi
Kello on edelleen saman verran kuin kymmenen minuuttia sitten
Olen sujahtanut jonnekin ajan ja unen väliin
Missä mikään ei ole totta
Ja aika liikkuu vain unessa
Jos sielläkään
Joku huutaa korvassa
Pyytää jäämään
Inhoan ajatusta
Mutten voi oikein muutakaan
Ei enää
Ei tätä samaa
Lopettakaa
Antakaa minun olla
Antakaa minun olla!
En jaksa enää
Koska en halua olla
Enkä voi lakata uneksimasta
Olen aika varma että sekoaminen tuntuu juuri tältä
Kun on vain vieraana omassa kehossa
Ja ajatukset kuuluvat jollekin aivan toiselle
Ja voit vain 
Voit vain
Toivoa
Etteivät he huomaa
Että sinä huomaat
Että he huomaavat 
Koska mitä siitäkin tulisi
Onhan kaikki hyvin
Ainahan se on ollut
Eikö vain
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin Että kaikki uppoaa Ja itse jää pinnalle Taistelee hengestään Mutta kenen tähden Kun ei ole ketään Kenen luokse uida Ketään kenen vuoksi jaksaa Taistella Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin Jää vain pinnalle itkemään Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta Mieluummin sitä kuolisi yhdessä Kuin jäisi itsestään elämään Vihaan sanaa viha Se on niin voimakas Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta Kyse on ennemminkin tyhjyydestä Tämän tyhjöttömyyden keskellä Kun ei ole mitään Kuin sinä Ja meri Ja pohjaan vajonneet haaveet Täällä sinä olet Ja tänne sinä olet jäävä Aamen -MR

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR