Skip to main content

Turistina omassa kehossa

Ympäristö estää todellisen käyttäytymisen
Mutta silti kiinnität liikaa huomiota
Sulje silmäsi
Ja kuvittele olevasi unessa
Kunhan et vain katoa
Jonnekin mistä sinua ei voi enää löytää
Kuuntele vain se mitä sinun tulee kuulla
Ei me tänne voida vielä kuolla
Tiedätkö minne sinun on tarkoitus mennä
Missä kohtaa sinun on tarkoitus parantua
Jotta voit lopettaa
Ja aloittaa alusta
Ja tehdä saman aina vain uudestaan
Aukaise silmäsi
Oletko oikeasti hereillä
Vai kuvitteletko vain
Unohdin mitä piti sanoa
Päässä heittää
Taidan istuutua hetkeksi
Pitää varmistaa että pää on vielä paikallaan
Ja kuka sitä oikein hallitsee
Outoa nykimistä
Kuin jokin pyrkisi pinnalle
Oksettaa
Jospa se johtuisikin vain siitä
Kun ei ole mitään mistä murehtia
Ja keho antaa periksi
Kello on edelleen saman verran kuin kymmenen minuuttia sitten
Olen sujahtanut jonnekin ajan ja unen väliin
Missä mikään ei ole totta
Ja aika liikkuu vain unessa
Jos sielläkään
Joku huutaa korvassa
Pyytää jäämään
Inhoan ajatusta
Mutten voi oikein muutakaan
Ei enää
Ei tätä samaa
Lopettakaa
Antakaa minun olla
Antakaa minun olla!
En jaksa enää
Koska en halua olla
Enkä voi lakata uneksimasta
Olen aika varma että sekoaminen tuntuu juuri tältä
Kun on vain vieraana omassa kehossa
Ja ajatukset kuuluvat jollekin aivan toiselle
Ja voit vain 
Voit vain
Toivoa
Etteivät he huomaa
Että sinä huomaat
Että he huomaavat 
Koska mitä siitäkin tulisi
Onhan kaikki hyvin
Ainahan se on ollut
Eikö vain
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR