Skip to main content

Sivistä itseäsi

Toivotko koskaan, että osaisit puhua?
Tai että muut kuulisivat sinut
Olisivat sinusta jotain mieltä
Onhan se iso asia
Huomata
Ja silti olla huomaamaton
Ja kuulla
Vain sen mitä ei voi kuulla
On eri asia olla joku
Ja vain olla
Ihminen rakentaa identiteettiään koko elämänsä ajan
Minä vain puolet siitä
Ajatuskatkos
Mihin minä jäikään
Ei se varmaan ollut tärkeää
Onko olemassa jotain
Mitä ei voi koskettaa
Olenhan minäkin olemassa
Mutta minä voin koskettaa
Kuuluuko kaikki vain pääni sisältä
Vai onko kaikki pääni sisällä
Vai onko pääni ollenkaan
Siinäpä vasta kysymys
Intertekstuaalisuudessa viitataan muihin teoksiin
Minä viittaan vain koulussa
Jos sielläkään
Voidaanko aloittaa alusta?
Tää ei menny hyvin
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR