Skip to main content

Sivistä itseäsi

Toivotko koskaan, että osaisit puhua?
Tai että muut kuulisivat sinut
Olisivat sinusta jotain mieltä
Onhan se iso asia
Huomata
Ja silti olla huomaamaton
Ja kuulla
Vain sen mitä ei voi kuulla
On eri asia olla joku
Ja vain olla
Ihminen rakentaa identiteettiään koko elämänsä ajan
Minä vain puolet siitä
Ajatuskatkos
Mihin minä jäikään
Ei se varmaan ollut tärkeää
Onko olemassa jotain
Mitä ei voi koskettaa
Olenhan minäkin olemassa
Mutta minä voin koskettaa
Kuuluuko kaikki vain pääni sisältä
Vai onko kaikki pääni sisällä
Vai onko pääni ollenkaan
Siinäpä vasta kysymys
Intertekstuaalisuudessa viitataan muihin teoksiin
Minä viittaan vain koulussa
Jos sielläkään
Voidaanko aloittaa alusta?
Tää ei menny hyvin
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR

Kuume hourailua

Kun uni muuttuu todeksi Todellisuus tuntuu unelta Kapuan pitkin tikkaita Kohti harhaa Koska kaipaan unta Epätodenmukaisuutta Jotain josta päästää irti Ilman pelkoa putoamisesta Pelkäämme järkeä Emme anna tilaa arvailulle Ajattelulle Aivot sullottuna pieneen koppaan Uusia innovaatioita peläten Elämme pelossa Harhassa Uskomme vain itseemme Emme luojaan Palvomme sitä joka selittää kaiken Emme häntä joka kysyy kysymykset Olemme tuomittuja elämään Todellisuudessa Joka onkin unta -MR