Skip to main content

Melankolia oli joskus läsnä


”Voisitpa sä nähdä saman ku mä.”
Sama juttu joka kerta
”Kuinka niin?”
Aina vain eri sanoilla
”Sä oot niin ennenäkemätön.”
Kerta kerralta ylistävämpää
”Älä viiti.”
Heleä nauru
”Millä tavalla muka?”
Lämmin hymy
”Kaikilla mahdollisilla tavoilla.”
”Et oo tosissas. Väitätkö ettei maailmassa oo mitään mun kaltaista? Et mä oisin jotenki erityinen.”
Istun hiukan lähemmäksi
Tartun sinua kädestä
”Emmä mitää väitä, mä tiiän.”
Taas se nauru
”Joopa joo.”
Hikiset kämmenet
Kaikki ne kiusalliset uintireissut
Paljastamattomat tunteet
”Sulla on maailman söpöin nauru.”
Pitkät sormet
Sulautuvat yhteen omieni kanssa
Kuin luodut toisilleen
Katseet vaeltavat
Ei tiedä minne katsoa
”Nyt mä taidan ymmärtää mitä sä tarkotit.”
Aurinko laskee
Puisto hiljenee
Ja olen kokonaan sinun
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Turistina omassa kehossa

Ympäristö estää todellisen käyttäytymisen Mutta silti kiinnität liikaa huomiota Sulje silmäsi Ja kuvittele olevasi unessa Kunhan et vain katoa Jonnekin mistä sinua ei voi enää löytää Kuuntele vain se mitä sinun tulee kuulla Ei me tänne voida vielä kuolla Tiedätkö minne sinun on tarkoitus mennä Missä kohtaa sinun on tarkoitus parantua Jotta voit lopettaa Ja aloittaa alusta Ja tehdä saman aina vain uudestaan Aukaise silmäsi Oletko oikeasti hereillä Vai kuvitteletko vain Unohdin mitä piti sanoa Päässä heittää Taidan istuutua hetkeksi Pitää varmistaa että pää on vielä paikallaan Ja kuka sitä oikein hallitsee Outoa nykimistä Kuin jokin pyrkisi pinnalle Oksettaa Jospa se johtuisikin vain siitä Kun ei ole mitään mistä murehtia Ja keho antaa periksi Kello on edelleen saman verran kuin kymmenen minuuttia sitten Olen sujahtanut jonnekin ajan ja unen väliin Missä mikään ei ole totta Ja aika liikkuu vain unessa Jos sielläkään Joku huutaa korvassa Pyytää jäämään Inhoan ajatusta Mutten voi oikein …

Kaikki ei tule käymään järkeen

Halusin todella löytää sen. Sen jolle olin antanut kaikkeni, vuodattanut kaikki ongelmani. Se vain jotenkin suli ja lipui sormieni välistä jättäen jälkeensä vain inhottavan nihkeän tunteen. Ainahan sitä voisi vaihtaa uuteen, mutten halua luopua menneisyydestä. En ainakaan vielä.

Mutta kaikki on poissa ja seison keskellä. Keskellä hiljaisuutta. Kunnes todellisuus rikkoo kaiken. Kaikki se mitä minulla ei enää ollut pirstoutui edessäni. Enkä minä voinut kuin katsoa ja huutaa. Huutaa kivusta

On nääs olemassa asioita joita emme tiedä tarvitsevamme kuin vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Ja minähän tykkään toistella asioita. Välillä pitää vain pysähtyä.
Isku suoraan sydämeen. Joku sykkii silmän takana. Tuntuu kuin aivot kaivaisivat tietään ulos. Tältä kai tuntuu menettää jotain tärkeää.

Musiikki on lääkettä sielulle. Voin melkein nähdä kuinka se aaltoilee edessäni ja kutsuu minut mukaan jonnekin mistä kukaan ei minua löydä. Niin suuri voima sillä on. Mutta vain harvat tietävät siitä.…

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin
Että kaikki uppoaa
Ja itse jää pinnalle
Taistelee hengestään
Mutta kenen tähden
Kun ei ole ketään
Kenen luokse uida
Ketään kenen vuoksi jaksaa
Taistella
Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin
Jää vain pinnalle itkemään
Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta
Mieluummin sitä kuolisi yhdessä
Kuin jäisi itsestään elämään
Vihaan sanaa viha
Se on niin voimakas
Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta
Kyse on ennemminkin tyhjyydestä
Tämän tyhjöttömyyden keskellä
Kun ei ole mitään
Kuin sinä
Ja meri
Ja pohjaan vajonneet haaveet
Täällä sinä olet
Ja tänne sinä olet jäävä
Aamen
-MR