Skip to main content

Melankolia oli joskus läsnä


”Voisitpa sä nähdä saman ku mä.”
Sama juttu joka kerta
”Kuinka niin?”
Aina vain eri sanoilla
”Sä oot niin ennenäkemätön.”
Kerta kerralta ylistävämpää
”Älä viiti.”
Heleä nauru
”Millä tavalla muka?”
Lämmin hymy
”Kaikilla mahdollisilla tavoilla.”
”Et oo tosissas. Väitätkö ettei maailmassa oo mitään mun kaltaista? Et mä oisin jotenki erityinen.”
Istun hiukan lähemmäksi
Tartun sinua kädestä
”Emmä mitää väitä, mä tiiän.”
Taas se nauru
”Joopa joo.”
Hikiset kämmenet
Kaikki ne kiusalliset uintireissut
Paljastamattomat tunteet
”Sulla on maailman söpöin nauru.”
Pitkät sormet
Sulautuvat yhteen omieni kanssa
Kuin luodut toisilleen
Katseet vaeltavat
Ei tiedä minne katsoa
”Nyt mä taidan ymmärtää mitä sä tarkotit.”
Aurinko laskee
Puisto hiljenee
Ja olen kokonaan sinun
-MR

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin Että kaikki uppoaa Ja itse jää pinnalle Taistelee hengestään Mutta kenen tähden Kun ei ole ketään Kenen luokse uida Ketään kenen vuoksi jaksaa Taistella Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin Jää vain pinnalle itkemään Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta Mieluummin sitä kuolisi yhdessä Kuin jäisi itsestään elämään Vihaan sanaa viha Se on niin voimakas Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta Kyse on ennemminkin tyhjyydestä Tämän tyhjöttömyyden keskellä Kun ei ole mitään Kuin sinä Ja meri Ja pohjaan vajonneet haaveet Täällä sinä olet Ja tänne sinä olet jäävä Aamen -MR
Post a Comment
Read more

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi
Post a Comment
Read more

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR
Post a Comment
Read more