Skip to main content

Melankolia oli joskus läsnä


”Voisitpa sä nähdä saman ku mä.”
Sama juttu joka kerta
”Kuinka niin?”
Aina vain eri sanoilla
”Sä oot niin ennenäkemätön.”
Kerta kerralta ylistävämpää
”Älä viiti.”
Heleä nauru
”Millä tavalla muka?”
Lämmin hymy
”Kaikilla mahdollisilla tavoilla.”
”Et oo tosissas. Väitätkö ettei maailmassa oo mitään mun kaltaista? Et mä oisin jotenki erityinen.”
Istun hiukan lähemmäksi
Tartun sinua kädestä
”Emmä mitää väitä, mä tiiän.”
Taas se nauru
”Joopa joo.”
Hikiset kämmenet
Kaikki ne kiusalliset uintireissut
Paljastamattomat tunteet
”Sulla on maailman söpöin nauru.”
Pitkät sormet
Sulautuvat yhteen omieni kanssa
Kuin luodut toisilleen
Katseet vaeltavat
Ei tiedä minne katsoa
”Nyt mä taidan ymmärtää mitä sä tarkotit.”
Aurinko laskee
Puisto hiljenee
Ja olen kokonaan sinun
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä