Skip to main content

Keho on vain mielen ruumiillistuma

Minä osaan laskea kolmeen
Kunhan en vain ole ottanut mitään
Äänet täyttää ympäristön
Pää on täynnä tyhjää
En jaksa odottaa
Mieli tekee mitä tahtoo
Keho sen mitä on pakko
Liikutaan samaan tahtiin
Tai ei liikuta ollenkaan
Ihan miten vaan
Kosketa minua
Kosketa niin kuin koskettaisit itseäsi
Haluan kuulla äänesi
Nähdä sielusi
Antaudu edessäni
Anna mielesi johdattaa kehoasi
Se tietää mitä pitää tehdä
Täällä on niin hiljaista
Ja sinä olet niin kaunis
Enkä halua mitään muuta
Kuin olla sinä
Nähdä itseni toisen silmin
Sellaisin jotka tekevät mitä vain päästäkseen lähelle
Mielemme kietoutuu toisiinsa
Sormet löytävät toisensa
Uskoin tietäväni liian aikaisin
Väitin osaavani
Tietäväni mitä teen
Sellaista oppii vain tekemällä
Ei katsomalla vierestä
Sinä ansaitsisit vain parasta
Minä pystyin antamaan vain keskivertoa
Olisit sanonut sen riittävän
Mutta minä tiesin paremmin
Mieltä ei voi kehollistaa
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR