Skip to main content

Et edes vastannut kysymykseen


Älä lakkaa liikkumasta
Tai kaikki loppuu
Etkä sinä halua sen olevan ohi
Et vielä
Kuuntele sanoja tarkkaan
Älä välitä säännöistä
Aloita alusta
Jos koet sille tarvetta
Mutta älä yritä tuota samaa
Ei se kuitenkaan onnistu
Kuuntele
Älä horjahda todellisuuden laidalta
Äläkä putoa unesta
Koske kaikkea sitä mikä ei edes ole sinun 
Muista piiloutua
Ole aivan hiljaa
Älä edes hengitä
Muuten he löytävät sinut
Piat voit olla vapaa
Kunhan et vain lakkaa liikkumasta
Useimmat kasvattavat siivet
Vahvimmat lentävät ilman
Venytä rajoja
Riko jotain mitä ei ole tehty rikottavaksi
Ei ole mitään niin tyhjää
Mitään niin onttoa ettemmekö me voisi sitä täyttä
Pitää vain olla kärsivällinen
Ja tuntea rytmi
Tiedät varmaan jo mistä on kyse
-MR

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä

Ainoa kosketukseni johonkin meidän yläpuolellamme olevaan

Muistan kuinka joskus uskoin enkeleihin Uskoin häneen Tunsin oloni oikeasti hyväksi Turvalliseksi Paljastin kuitenkin näkeväni hänen siipensä Kuinka valkoiset ja kauniit ne olivatkaan Ja sain hänet putoamaan Koska he kuulivat Kuka nyt olisi niin typerä Että uskoisi johonkin sellaiseen Itkin usein itseni uneen Koska minä uskoin edelleen Ja pelkäsin Pelkäsin etten ole oikeasti edes olemassa Ettei hän ole oikeasti olemassa Nyt hänen siipensä olivat rikki Ja ne laahasivat pitkin märkää asfalttia Muiden tallattavana Silti en voinut lakata uskomasta Kunnes hän taas lensi Ja hänen siipensä olivat entistäkin kauniimmat Enkä nähnyt häntä enää koskaan Ja minä itkin Itkin itseni uneen viimeistä kertaa Koska en enää uskonut Että voisin olla oikeasti olemassa -MR