Mistä kaikki alkoi?
Sosiaalinen paine ajaa ihmiset tekemään hulluja asioita. Toisilla se paine tulee muiden ihmisten sijaan omasta päästä. Enkä tarkoita nyt negatiivisia ajatuksia tai paineita joita itsellemme luomme itsellemme vaan vieraita ääniä päämme sisällä. Sellaisia, jotka kuiskivat yötä päivää mitä meidän tulisi tehdä ja ajatella. Nuo äänet ajavat ihmisen hulluuden partaalle ja kuoleman tykö. Niin kävi myös sinulle.
xx.xx.200x
Se ilta alko iha tavallisesti, hengasin järven yli menevällä sillalla niiku aina. Walkmanista pauhasi System of a Down:ia ja katuvalot värjäs kaiken oranssinsävyiseksi. Seisoin kaiteeseen nojate, laskien kuinka monessa ohimenevässä autossa palo vaan toinen valo. Näin syksyn tullen ihmiset pitivät paremmin huolta autojensa valoista ja olin tähän mennessä huomannu vaa kaks autoo vajaalla valaistuksella.
En tiiä kuinka kaua olin seissy siinä samassa kohassa, mut tätä nykyä sillalta ajo vaan muutama auto tunnin sisää. Järvenpinta oli tumma, melkein musta. Olin varma et jos putoisin nyt sinne nii se imaisit mut sisäänsä ja olisin osa sitä eikä kukaa koskaa löytäis mua sieltä. Toisaalta, ei kukaa varmaa osaiskaa kaivata mua tai ihmetellä missä oon. Koetan karistaa ton ajatuksen itestäni ja keskityn kuuntelemaan biisien sanoja. ”Father, father, father, father” Se nainen sano et mun kannattas miettii miten mun kuuntelemien biisien sanat liittyy mun omaan elämään. Täällä mulla on tilaa miettii niitä asioita. ”Father into your hands, I commend my spirit” Miks kukaa antais oman henkensä toisen käsiin?
Kaikki muuttu kun viimesetki enkelit kuoli pois. En ollu nähny yhtää autoo tai ihmistä kävelemässä ohi viimeseen puoleen tuntiin. Kuulin jonku kuitenki huutavan mun nimee ja nostin kuulokkeet pois korvilta. En nähny ympärillä ketää mut silti olin varma et kuulin oikein. Se kuulu nii selkeesti. ”Sinä lupasit, muistathan?” Ne on ainoot sanat jotka muistan kuulleeni oman nimeni lisäks. Se ääni kävi koko ajan kovemmaks enkä kuullu enää ees omii ajatuksiini. Jotain kauheeta se ääni ilmeisesti mulle sano, koska hetken ajan olin jo valmis hyppäämään järveen ja unohtumaan sen mustan pinnan alle.
Seisoin jo siin kaiteella, valmiina kohtaamaan itse kuoleman ja sanomaan sille käsipäivää. Oisin kysyny siltä et miltä tuntuu olla se. Joku sattu kuitenki just kävelee siit ohi ja se sai mut astumaan pois kaiteelta, ei järveen vaa tien puolelle. Se kyseli et oliks kaikki okei ja vakuuttelin et oli, selitin vaa jotai et halusin nähä järven paremmi ja siks nousin kaiteelle. Se päästi mut onneks sitte jatkaa matkaa ja lähinki sit kotiin. Matkalla törmäsin viel yhteen autoon jossa vaan toinen etuvaloista toimi ja en voinu olla miettimättä et mitä olin sille äänen lähteelle luvannu ja et miten Chop Suey!:n sanat liitty mun elämään.
Sosiaalinen paine ajaa ihmiset tekemään hulluja asioita. Toisilla se paine tulee muiden ihmisten sijaan omasta päästä. Enkä tarkoita nyt negatiivisia ajatuksia tai paineita joita itsellemme luomme itsellemme vaan vieraita ääniä päämme sisällä. Sellaisia, jotka kuiskivat yötä päivää mitä meidän tulisi tehdä ja ajatella. Nuo äänet ajavat ihmisen hulluuden partaalle ja kuoleman tykö. Niin kävi myös sinulle.
xx.xx.200x
Se ilta alko iha tavallisesti, hengasin järven yli menevällä sillalla niiku aina. Walkmanista pauhasi System of a Down:ia ja katuvalot värjäs kaiken oranssinsävyiseksi. Seisoin kaiteeseen nojate, laskien kuinka monessa ohimenevässä autossa palo vaan toinen valo. Näin syksyn tullen ihmiset pitivät paremmin huolta autojensa valoista ja olin tähän mennessä huomannu vaa kaks autoo vajaalla valaistuksella.
En tiiä kuinka kaua olin seissy siinä samassa kohassa, mut tätä nykyä sillalta ajo vaan muutama auto tunnin sisää. Järvenpinta oli tumma, melkein musta. Olin varma et jos putoisin nyt sinne nii se imaisit mut sisäänsä ja olisin osa sitä eikä kukaa koskaa löytäis mua sieltä. Toisaalta, ei kukaa varmaa osaiskaa kaivata mua tai ihmetellä missä oon. Koetan karistaa ton ajatuksen itestäni ja keskityn kuuntelemaan biisien sanoja. ”Father, father, father, father” Se nainen sano et mun kannattas miettii miten mun kuuntelemien biisien sanat liittyy mun omaan elämään. Täällä mulla on tilaa miettii niitä asioita. ”Father into your hands, I commend my spirit” Miks kukaa antais oman henkensä toisen käsiin?
Kaikki muuttu kun viimesetki enkelit kuoli pois. En ollu nähny yhtää autoo tai ihmistä kävelemässä ohi viimeseen puoleen tuntiin. Kuulin jonku kuitenki huutavan mun nimee ja nostin kuulokkeet pois korvilta. En nähny ympärillä ketää mut silti olin varma et kuulin oikein. Se kuulu nii selkeesti. ”Sinä lupasit, muistathan?” Ne on ainoot sanat jotka muistan kuulleeni oman nimeni lisäks. Se ääni kävi koko ajan kovemmaks enkä kuullu enää ees omii ajatuksiini. Jotain kauheeta se ääni ilmeisesti mulle sano, koska hetken ajan olin jo valmis hyppäämään järveen ja unohtumaan sen mustan pinnan alle.
Seisoin jo siin kaiteella, valmiina kohtaamaan itse kuoleman ja sanomaan sille käsipäivää. Oisin kysyny siltä et miltä tuntuu olla se. Joku sattu kuitenki just kävelee siit ohi ja se sai mut astumaan pois kaiteelta, ei järveen vaa tien puolelle. Se kyseli et oliks kaikki okei ja vakuuttelin et oli, selitin vaa jotai et halusin nähä järven paremmi ja siks nousin kaiteelle. Se päästi mut onneks sitte jatkaa matkaa ja lähinki sit kotiin. Matkalla törmäsin viel yhteen autoon jossa vaan toinen etuvaloista toimi ja en voinu olla miettimättä et mitä olin sille äänen lähteelle luvannu ja et miten Chop Suey!:n sanat liitty mun elämään.
Comments
Post a Comment