Mikä sai sinut varmistumaan asiasta?
Musiikki porautuu aivoihin. Tanssit mukana välittämättä muusta maailmasta. Liikkeesi ovat teräviä ja hallittuja. Taputat jalallasi tahtia. Olet saada sydänkohtauksen kun joku tarraa kiinni olkapäistäsi. Vaistonmaisesti hiljennät musiikin ja siirrät kuulokkeet korviltasi. Tunnistat nopeasti säikäyttäjäsi.
”Mitä sä täällä teet?”
Et kuulemma koskaan saanut tietää mitä hän oikeasti siellä teki tai miksi hän oli siellä juuri silloin.
”En tiennykkää et osaat tanssii.”
Et osaa vielä tämänkään ajan jälkeen lukea hänen kasvojaan. Ne vaikuttivat aina yhtä ilmeettömiltä ja kylmiltä. Olisit tehnyt mitä vain saadaksesi hymyn noillekauniille huulille.
”En mä osaakkaan.”
Olit aina ollut tosi sosiaalinen, tulit kaikkien kanssa toimeen. Vasta hänen myötään aloit miettiä, oliko sinussa jokin vialla. Hän oli ainoa ihminen joka tuntui oikeasti vihaavan sinua. Totta kai oli ihmisiä ketkä eivät sinusta pitäneet, mutta hän oli ainoa jonka katseessa oli puhdasta vihaa ja inhoa. Ei se sinua olisi satuttanut, jos kyseessä olisi ollut ihan kuka tahansa muu. Mutta totta kai sen piti olla hän. Hän, jonka takia et saanut nukuttua öisin tai syötyä aamuisin.
”En mä mitää tanssista tiiä ja sano mitä sanot, mut mun mielestä sä tanssit oikeesti hienosti. En tiiä, vaikutit niin omistautuneelta sille. Ja se tulee susta ihan luonnostaan. Annat vaa musiikin viedä sua. Musta se on mahtavaa”
Olit aivan hiljaa ja yritit lukea hänen kasvojaan. Jotenkin olit varma siitä, että hän oikeasti tarkoitti sitä mitä sanoi. Se muutti kaiken. Olit enää varma vain siitä, ettet voisi olla enää varma mistään. Tunsit lämpimät kyyneleet poskillasi. Ne virtasivat vuolaina, aivan kuin olisivat odottaneet poispääsyä monta vuotta. Annoit kaiken tulla.
”H-hei, mikä sulle tuli?”
”Kukaa ei koskaa sanonu mulle mitään n-noin rohkasevaa j-ja varsinki ku sä sanot noin n-n-niin..”
Romahdat lattialle, liikaa tunteita kerralla. Itku muuttuu hysteeriseksi huudoksi. Sisälläsi oli avautunut jotain mitä et saanut millään suljettua. Kuulostit jopa omasta mielestäsi todella säälittävältä. Et ole kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka kylmä huoneessa on ennen kuin koet äkillisen lämpimän aallon. Hän on ottanut sinut käsiensä suojaan. Hän halaa sinua lujaa ja tunnet olevasi turvassa.
”Hei kaikki on iha hyvin, mä oon tässä.”
Sä ansaitset kuulla kaikki maailman kauniit sanat.
Ensimmäistä kertaa elämässäsi uskoit oikeasti siihen, että kaikki on hyvin. Sen enempää ajattelematta itkit vuolaasti hänen olkapäätään vasten pitäen kiinni hänen hiuksistaan. Jostain syystä pelkäsit hänen katoavan jos et pitäisi tarpeeksi lujaa kiinni.
” .”
Nuo sanat pääsivät suustasi täysin vahingossa. Hänen reaktionsa ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen kuin olit luullut. Sen jälkeen huone ei ollut enää läheskään niin kylmä ja olit viimein varma, ettei sinussa ollut mitään vikaa. Kaikesta huolimatta päätit kuitenkin jatkossa vältellä tanssimista muualla kuin omassa huoneessasi.
Musiikki porautuu aivoihin. Tanssit mukana välittämättä muusta maailmasta. Liikkeesi ovat teräviä ja hallittuja. Taputat jalallasi tahtia. Olet saada sydänkohtauksen kun joku tarraa kiinni olkapäistäsi. Vaistonmaisesti hiljennät musiikin ja siirrät kuulokkeet korviltasi. Tunnistat nopeasti säikäyttäjäsi.
”Mitä sä täällä teet?”
Et kuulemma koskaan saanut tietää mitä hän oikeasti siellä teki tai miksi hän oli siellä juuri silloin.
”En tiennykkää et osaat tanssii.”
Et osaa vielä tämänkään ajan jälkeen lukea hänen kasvojaan. Ne vaikuttivat aina yhtä ilmeettömiltä ja kylmiltä. Olisit tehnyt mitä vain saadaksesi hymyn noille
”En mä osaakkaan.”
Olit aina ollut tosi sosiaalinen, tulit kaikkien kanssa toimeen. Vasta hänen myötään aloit miettiä, oliko sinussa jokin vialla. Hän oli ainoa ihminen joka tuntui oikeasti vihaavan sinua. Totta kai oli ihmisiä ketkä eivät sinusta pitäneet, mutta hän oli ainoa jonka katseessa oli puhdasta vihaa ja inhoa. Ei se sinua olisi satuttanut, jos kyseessä olisi ollut ihan kuka tahansa muu. Mutta totta kai sen piti olla hän. Hän, jonka takia et saanut nukuttua öisin tai syötyä aamuisin.
”En mä mitää tanssista tiiä ja sano mitä sanot, mut mun mielestä sä tanssit oikeesti hienosti. En tiiä, vaikutit niin omistautuneelta sille. Ja se tulee susta ihan luonnostaan. Annat vaa musiikin viedä sua. Musta se on mahtavaa”
Olit aivan hiljaa ja yritit lukea hänen kasvojaan. Jotenkin olit varma siitä, että hän oikeasti tarkoitti sitä mitä sanoi. Se muutti kaiken. Olit enää varma vain siitä, ettet voisi olla enää varma mistään. Tunsit lämpimät kyyneleet poskillasi. Ne virtasivat vuolaina, aivan kuin olisivat odottaneet poispääsyä monta vuotta. Annoit kaiken tulla.
”H-hei, mikä sulle tuli?”
”Kukaa ei koskaa sanonu mulle mitään n-noin rohkasevaa j-ja varsinki ku sä sanot noin n-n-niin..”
Romahdat lattialle, liikaa tunteita kerralla. Itku muuttuu hysteeriseksi huudoksi. Sisälläsi oli avautunut jotain mitä et saanut millään suljettua. Kuulostit jopa omasta mielestäsi todella säälittävältä. Et ole kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka kylmä huoneessa on ennen kuin koet äkillisen lämpimän aallon. Hän on ottanut sinut käsiensä suojaan. Hän halaa sinua lujaa ja tunnet olevasi turvassa.
”Hei kaikki on iha hyvin, mä oon tässä.”
Sä ansaitset kuulla kaikki maailman kauniit sanat.
Ensimmäistä kertaa elämässäsi uskoit oikeasti siihen, että kaikki on hyvin. Sen enempää ajattelematta itkit vuolaasti hänen olkapäätään vasten pitäen kiinni hänen hiuksistaan. Jostain syystä pelkäsit hänen katoavan jos et pitäisi tarpeeksi lujaa kiinni.
” .”
Nuo sanat pääsivät suustasi täysin vahingossa. Hänen reaktionsa ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen kuin olit luullut. Sen jälkeen huone ei ollut enää läheskään niin kylmä ja olit viimein varma, ettei sinussa ollut mitään vikaa. Kaikesta huolimatta päätit kuitenkin jatkossa vältellä tanssimista muualla kuin omassa huoneessasi.
Comments
Post a Comment