”Sä mietit tota ihan liikaa. Sun pitäis vaa päästää irti.”
”Sä et ymmärrä. Ei se oo nii helppoo ja sitä paitsi…”
”Kyl mä ymmärrän. Paljo paremmi ku tiiätkää. Sitä vaa et sitä ei kannatta suunnitella liikaa koska sit se ei onnistu. Usko pois, mä tiiän.”
”…Sori, mä en tienny.”
”Ei se mitää. Mä voisin auttaa sua. Jos sä todella tahot sitä ja oot varma.”
”Mite sellasesta muka voi olla täysin varma? Entä jos mä muutan mun mieltä?”
”Sit me lopetetaan. Me tehtäs se täysin sun ehdoilla. Harvoin sitä siinä vaiheessa mieltään muuttaa kun on nii pitkälle päätyny.”
”… Eikö sua muka häiritse ajatus siitä et olisit osallisena johonki sellasee?”
”Ei, koska tietäsin et sä halusit sitä ja et niin olis parempi. Emmä haluu et kukaa joutuu olee täällä vasten omaa tahtoaan. Mä tiiän miten perseestä elämä voi olla.”
”Mä oon pahoillani.”
”Mistä?”
”Kaikesta. Siitä mitä oot joutunu kestämää ja käymää läpi j-ja nyt viel tää. Sori mun ei ois pitäny…”
”Hei mähän sanoin jo et se on okei.”
”…”
”…”
”Voidaanks vaa olla hetki näin? En haluu viel päättää.”
”Totta kai.”
”…”
”…”
”Hei voisiks sä sittenki?”
”Sittenki mitä?”
”…”
”…?”
”Voisiks sä päättää mun puolesta?”
”Mitä? En! Mistä mä tiiän mitä sä haluut j-ja sit jos valitsen väärin n-niin…”
”Hei, kyl sä tiiät mitä tehä. Mä luotan suhun enemmä ku kehenkää muuhun.”
”…”
”Mä pyydän.”
”Okei, mut mul on yks ehto.”
”Mikä?”
”Et me pysytään yhdessä kävi mitä kävi.”
”Jos sä nii haluut. Sano vaa ku oot valmis.”
”En varmaa tuu koskaan olee oikeesti valmis.”
”…”
”…”
”H-hei mitä sä teet!?”
”Anna anteeks.”
”Sä et ymmärrä. Ei se oo nii helppoo ja sitä paitsi…”
”Kyl mä ymmärrän. Paljo paremmi ku tiiätkää. Sitä vaa et sitä ei kannatta suunnitella liikaa koska sit se ei onnistu. Usko pois, mä tiiän.”
”…Sori, mä en tienny.”
”Ei se mitää. Mä voisin auttaa sua. Jos sä todella tahot sitä ja oot varma.”
”Mite sellasesta muka voi olla täysin varma? Entä jos mä muutan mun mieltä?”
”Sit me lopetetaan. Me tehtäs se täysin sun ehdoilla. Harvoin sitä siinä vaiheessa mieltään muuttaa kun on nii pitkälle päätyny.”
”… Eikö sua muka häiritse ajatus siitä et olisit osallisena johonki sellasee?”
”Ei, koska tietäsin et sä halusit sitä ja et niin olis parempi. Emmä haluu et kukaa joutuu olee täällä vasten omaa tahtoaan. Mä tiiän miten perseestä elämä voi olla.”
”Mä oon pahoillani.”
”Mistä?”
”Kaikesta. Siitä mitä oot joutunu kestämää ja käymää läpi j-ja nyt viel tää. Sori mun ei ois pitäny…”
”Hei mähän sanoin jo et se on okei.”
”…”
”…”
”Voidaanks vaa olla hetki näin? En haluu viel päättää.”
”Totta kai.”
”…”
”…”
”Hei voisiks sä sittenki?”
”Sittenki mitä?”
”…”
”…?”
”Voisiks sä päättää mun puolesta?”
”Mitä? En! Mistä mä tiiän mitä sä haluut j-ja sit jos valitsen väärin n-niin…”
”Hei, kyl sä tiiät mitä tehä. Mä luotan suhun enemmä ku kehenkää muuhun.”
”…”
”Mä pyydän.”
”Okei, mut mul on yks ehto.”
”Mikä?”
”Et me pysytään yhdessä kävi mitä kävi.”
”Jos sä nii haluut. Sano vaa ku oot valmis.”
”En varmaa tuu koskaan olee oikeesti valmis.”
”…”
”…”
”H-hei mitä sä teet!?”
”Anna anteeks.”
-MR
Comments
Post a Comment