Skip to main content

Joka maanantainen keskustelu

”Ooks sä nyt okei?”

”Onks mun rajaukset levinny?”

”Mitä välii sillä ny on?”

”Sano vaa et onks ne…”

”Mikset ite kato?”

”Onko muka noi vaikeeta vaa sanoo et onks mun meikit levinny?!”

”Okei, okei. Joo, on ne vähä levinny.”

”Niinpä tietysti. Mistä kohtaa?”

”No eiks se ois ainaki helpompi tarkistaa peilistä?”

”En haluu kattoo peiliin! En haluu nähä itteeni tälläsenä, en haluu nähä itteeni ollenkaa!! Oon niin ruma. Oksettava. Vastenmielinen…”

”…”

”…”

”Anna mä putsaan sun naaman.”

”M-mut en haluu olla ilman meikkii. En voi…”

”Meet sit kotii. Anna mä ny kuitenki putsaan sun meikit ennen ku meet. Joku mummo saa vielä sydänkohtauksen.”

”Törkee! Emmä ny nii hirveeltä näytä. Enhän?”

”Emmä sillä, kuhan vitsailin. Katos nyt tänne nii putsaan sen sun naaman.”

”… Kiitos.”

”Ei sun tarvii joka kerta kiitellä. Autan sua ihan omasta tahostani.”

”… Voidaanks me käydä kaupassa sit samalla? Haluisin voileipäkeksejä.”

”Me?”

”S-sori oletin jostai syystä et sä tuut mukaa ei sun tietenkää tarvii tulla sullahan kouluu ja osaan mä itekki kävellä kotiin ja käydä siel kaupas ja ja…”

”… Onks teil sitä pippurijuustoo? Se on hyvää niitte sun voileipäkeksien kaa.”

”Ei oo mut voidaa ostaa sitä samalla.”

”Eihän sitä saa teidän lähikaupasta.”

”Ai…”

”Kyl iha normi tuorejuustoki käy.”

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR

Kuume hourailua

Kun uni muuttuu todeksi Todellisuus tuntuu unelta Kapuan pitkin tikkaita Kohti harhaa Koska kaipaan unta Epätodenmukaisuutta Jotain josta päästää irti Ilman pelkoa putoamisesta Pelkäämme järkeä Emme anna tilaa arvailulle Ajattelulle Aivot sullottuna pieneen koppaan Uusia innovaatioita peläten Elämme pelossa Harhassa Uskomme vain itseemme Emme luojaan Palvomme sitä joka selittää kaiken Emme häntä joka kysyy kysymykset Olemme tuomittuja elämään Todellisuudessa Joka onkin unta -MR