Skip to main content

Joka maanantainen keskustelu

”Ooks sä nyt okei?”

”Onks mun rajaukset levinny?”

”Mitä välii sillä ny on?”

”Sano vaa et onks ne…”

”Mikset ite kato?”

”Onko muka noi vaikeeta vaa sanoo et onks mun meikit levinny?!”

”Okei, okei. Joo, on ne vähä levinny.”

”Niinpä tietysti. Mistä kohtaa?”

”No eiks se ois ainaki helpompi tarkistaa peilistä?”

”En haluu kattoo peiliin! En haluu nähä itteeni tälläsenä, en haluu nähä itteeni ollenkaa!! Oon niin ruma. Oksettava. Vastenmielinen…”

”…”

”…”

”Anna mä putsaan sun naaman.”

”M-mut en haluu olla ilman meikkii. En voi…”

”Meet sit kotii. Anna mä ny kuitenki putsaan sun meikit ennen ku meet. Joku mummo saa vielä sydänkohtauksen.”

”Törkee! Emmä ny nii hirveeltä näytä. Enhän?”

”Emmä sillä, kuhan vitsailin. Katos nyt tänne nii putsaan sen sun naaman.”

”… Kiitos.”

”Ei sun tarvii joka kerta kiitellä. Autan sua ihan omasta tahostani.”

”… Voidaanks me käydä kaupassa sit samalla? Haluisin voileipäkeksejä.”

”Me?”

”S-sori oletin jostai syystä et sä tuut mukaa ei sun tietenkää tarvii tulla sullahan kouluu ja osaan mä itekki kävellä kotiin ja käydä siel kaupas ja ja…”

”… Onks teil sitä pippurijuustoo? Se on hyvää niitte sun voileipäkeksien kaa.”

”Ei oo mut voidaa ostaa sitä samalla.”

”Eihän sitä saa teidän lähikaupasta.”

”Ai…”

”Kyl iha normi tuorejuustoki käy.”

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä