Skip to main content

Kolme runoa ja maalaus, jotka eivät liity toisiinsa millään tavalla


Herääminen pelottaa
Oispa painajaiset totta
Koska elämä syö minut elävältä
Nauttii hitaasti ja kivuliaasti
Elämän ja kuoleman raja on häilyvä

Kai sinäkin joskus kadut kaikkea

~

Polta vielä toinen savuke
Vie minut pois täältä
Kadotaan savuna ilmaan
Ei anneta heidän löytää meitä
Maistathan nikotiinin
Anna keuhkojesi täyttyä savulla
Anna kuoleman nuolla haavasi
Nuolethan sinä sitten minun haavani
Vai tarvitsetko vielä kolmannenkin savukkeen

~

Kieli syvällä ruhjeissasi
Nautit kivusta
Veri virtasi valtoimenaan
Halusin vain kuulla äänesi
Halusin kuulla sinun toistavan nimeäni
Jotta voisin tuntea olevani elossa
Sen se vaatii
Syviä haavoja ja ilmaisemattomia tunteita
Korvasin veresi omallasi
Annoin sinun tehdä minulle mitä vain
Mitä vain
Kunhan et satuta minua

-Mr

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?
Post a Comment
Read more

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR
Post a Comment
Read more

Kuume hourailua

Kun uni muuttuu todeksi Todellisuus tuntuu unelta Kapuan pitkin tikkaita Kohti harhaa Koska kaipaan unta Epätodenmukaisuutta Jotain josta päästää irti Ilman pelkoa putoamisesta Pelkäämme järkeä Emme anna tilaa arvailulle Ajattelulle Aivot sullottuna pieneen koppaan Uusia innovaatioita peläten Elämme pelossa Harhassa Uskomme vain itseemme Emme luojaan Palvomme sitä joka selittää kaiken Emme häntä joka kysyy kysymykset Olemme tuomittuja elämään Todellisuudessa Joka onkin unta -MR
Post a Comment
Read more