Vastapäätä olevan huoneen ovi käy jo kolmatta kertaa tänä päivänä. Eikä kello ole vielä edes puolenpäivän.
”Meinasin tänään tehdä makaronilaatikkoa. Syötkö sitten ennen vai jälkeen treenien?”
Kaikki koettavat unohtaa mitä näiden seinien sisällä tapahtuu. Ollaan kuin kaikki olisi ihan hyvin eikä tänne oltaisi alun perin tultukaan. Mitä näissä huoneissa tapahtuu jää näihin huoneisiin.
”Eihän mulla oo tänään treenejä.”
”Eikös nyt ole keskiviikko? Keskiviikkohan on treenipäivä.”
Keskustellaan mahdollisimman kovaäänisesti, nyt ei saa laantua. Luulevat vielä päihderiippuvaiseksi tai lastenhakkaajaksi. Pitää vaikuttaa normaalilta. Pitää olla normaali. Arkisia juttuja, osoitetaan että kaikki on hyvin. Lapset harrastaa vähintään kahta eri lajia, syödään aina yhdessä, läksyt on aina tehtynä, mennään ajoissa nukkumaan, halitaan ja pusitaan ja niin edelleen. Osoitetaan, että välitetään. Että ollaan perhe. Oikea perhe.
”Ai jalistreenit? Mä lopetin siellä käymisen.”
Katse kertoo milloin kaikki alkaa murenemaan. Milloin seinät kaatuvat päälle, yhteiset ruokailut vaihtuvat sängyssä syötävään mikropizzaan ja hyvä koulumenestys selvittämättömiin Wilma-merkintöihin.
”Ai. Millon muka?”
Oma haavoittuvaisuus paljastuu kaikille. Näytetään heikolta, kyllähän he tietävät mitä näiden seinien sisällä tapahtuu. Tietävät kyllä miksi olet täällä vaikka tekisit kuinka hyvää makaronilaatikkoa.
”Viime kuussa. Enkö mä muka sanonu?”
Hiljaisuus. Karvas tappio, nujerrettu olo. Tosiasioita ei voi paeta. Kaikki oli valetta. Ne treenit mukaan lukien. Tiedettiin kyllä ettei siellä enää käyty, mutta eihän sitä voinut paljastaa. Makaronilaatikkoa olisi kyllä tänään ruokana, mutta kaupan koiratiskiltä tuotua. Ei itsetehtyä, vaikka simppeli ruoka onkin kyseessä. Ei sellaiseen ollut aikaa.
”No katsotaan sinulle jotain uutta harrastusta sitten jossain vaiheessa.”
Tosiasiassa ei vaan jaksettu, haluttu tai voitu. Siksihän täällä käytiin. Ja niinpä tiesin, että vastapäisen huoneen ovi kävisi taas ensi viikolla. Ja sitä seuraavalla, ja sitä seuraavalla. Se kävisi niin kauan kunnes makaronilaatikko olisi itsetehtyä ja vielä syömäkelpoista.
16.10.2018 -MR
”Meinasin tänään tehdä makaronilaatikkoa. Syötkö sitten ennen vai jälkeen treenien?”
Kaikki koettavat unohtaa mitä näiden seinien sisällä tapahtuu. Ollaan kuin kaikki olisi ihan hyvin eikä tänne oltaisi alun perin tultukaan. Mitä näissä huoneissa tapahtuu jää näihin huoneisiin.
”Eihän mulla oo tänään treenejä.”
”Eikös nyt ole keskiviikko? Keskiviikkohan on treenipäivä.”
Keskustellaan mahdollisimman kovaäänisesti, nyt ei saa laantua. Luulevat vielä päihderiippuvaiseksi tai lastenhakkaajaksi. Pitää vaikuttaa normaalilta. Pitää olla normaali. Arkisia juttuja, osoitetaan että kaikki on hyvin. Lapset harrastaa vähintään kahta eri lajia, syödään aina yhdessä, läksyt on aina tehtynä, mennään ajoissa nukkumaan, halitaan ja pusitaan ja niin edelleen. Osoitetaan, että välitetään. Että ollaan perhe. Oikea perhe.
”Ai jalistreenit? Mä lopetin siellä käymisen.”
Katse kertoo milloin kaikki alkaa murenemaan. Milloin seinät kaatuvat päälle, yhteiset ruokailut vaihtuvat sängyssä syötävään mikropizzaan ja hyvä koulumenestys selvittämättömiin Wilma-merkintöihin.
”Ai. Millon muka?”
Oma haavoittuvaisuus paljastuu kaikille. Näytetään heikolta, kyllähän he tietävät mitä näiden seinien sisällä tapahtuu. Tietävät kyllä miksi olet täällä vaikka tekisit kuinka hyvää makaronilaatikkoa.
”Viime kuussa. Enkö mä muka sanonu?”
Hiljaisuus. Karvas tappio, nujerrettu olo. Tosiasioita ei voi paeta. Kaikki oli valetta. Ne treenit mukaan lukien. Tiedettiin kyllä ettei siellä enää käyty, mutta eihän sitä voinut paljastaa. Makaronilaatikkoa olisi kyllä tänään ruokana, mutta kaupan koiratiskiltä tuotua. Ei itsetehtyä, vaikka simppeli ruoka onkin kyseessä. Ei sellaiseen ollut aikaa.
”No katsotaan sinulle jotain uutta harrastusta sitten jossain vaiheessa.”
Tosiasiassa ei vaan jaksettu, haluttu tai voitu. Siksihän täällä käytiin. Ja niinpä tiesin, että vastapäisen huoneen ovi kävisi taas ensi viikolla. Ja sitä seuraavalla, ja sitä seuraavalla. Se kävisi niin kauan kunnes makaronilaatikko olisi itsetehtyä ja vielä syömäkelpoista.
16.10.2018 -MR
Comments
Post a Comment