Vuodenajat

Outo olo

Kun ei tiedä miltä tuntuu

Puut ovat värikkäämpiä kuin aiemmin

Muttei niin kirkkaita kuin ne joskus olivat

Saa hämmentymään

Muisto jostain paremmasta

Sade huuhtelee eilisen murheet

Antaa mahdollisuuden aloittaa alusta

Mutta vain niille jotka antavat sille mahdollisuuden

Eivät vetäydy omaan kuoreensa

Sateenvarjon alle

Vaan heille jotka nousevat kuin sienet sateella

Eivät pelkää

Uskovat huomiseen

Ja auringonnousuun

Mutta tietävät sen myös laskevan

Syksyn loppuvan

Talven tulevan

Lumi tuo jotain uutta

Valkoisen kankaan

Mahdollisuuden luoda jotain

Mahdollisuuden olla luova

Pitää vain kestää sen huonot puolet

Jäätävä kylmyys

Värittömyys

Turhautuminen

On vaikeaa rakastaa jotain mitä kaikki vihaa

Kevään tulo kuitenkin peittää mielikuvituksen puutteen

Kun kaikki on kuviteltu valmiiksi

Kaikki on kaunista

Elämä nousee jään alta

Muistuttaa sen hyvyydestä

Kuinka kaikki loppuu aikanaan

Ja jonkun loppu on toisen alku

Kevät vaihtuu kesään

Ja kaikki kukoistaa

Kaikki paitsi hän ja minä

Me elämme vielä syksyssä

Kun puiden lehdet olivat kirkkaita ja värikkäitä

Milloinkohan sataa?

-Mr