Skip to main content

Otatko sinäkin?

Kuohuvaa ja kuplia
Räiskyvää naurua
Toisen ilo on toisen pelko
Pienimmätkin erot merkitsevät
Ainakin jos olet niin kuin minä
Se alkaa vain yhdestä äänestä
Yhdestä sanasta
Mutta sitä seuraa monta muuta sanaa
Toinen toistaan rajumpia
Osuvampia
Kohta meillä onkin jo joukko lauseita
Kokonainen keskustelu ilman mitään sisältöä
Vain tyhjiä pahalta tuntuvia sanoja
Merkityksettömiä loukkauksia
Kunhan se ei vain mene fyysiseksi
Niin pitkään se on okei kun ei ole mustelmia ja naarmuja
Kunhan muut eivät vain huomaa
Kuinka se viaton kuohuva ja räiskyvä nauru muuttui joksikin muuksi
Joksikin sellaiseksi joka tuhoaa elämiä
Sellaiseksi mistä ei voi puhua
Ei ainakaan silloin jos on niin kuin minä

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Eihän sinun kuuluisi edes olla olemassa

Rakkaus oli kielletty niiltä jotka sitä eniten janosivat. Mutta minua ei janottanut. Ja silti. Silti olin kiellettyjen listalla. Jokin eväsi minulta kaiken sen mikä elämässä on tärkeää. Viritti minut uudelleen kysymättä mitään. Nyt kello oli aina tunnin edellä ja minä tunnin jäljessä. Rattaani pyörivät väärään suuntaan. Naamatauluni näytti aina samaa lukemaa. Ja olin rikki. Rikki niin syvältä sisältäni ettei kukaan yltäisi minua korjaamaan. Niin syvältä ettei kukaan kuulisi minun itkuani. Minut oli särjetty niin pieniksi paloiksi ettei niistä saisi enää mitään kokonaista. Viisarini oli vedetty äärimmilleen, sydämeni oli pumpattu tyhjäksi. Joten miksi sinä itket rakkaani? Minunhan tässä kuuluisi itkeä. -MR

Kuume hourailua

Kun uni muuttuu todeksi Todellisuus tuntuu unelta Kapuan pitkin tikkaita Kohti harhaa Koska kaipaan unta Epätodenmukaisuutta Jotain josta päästää irti Ilman pelkoa putoamisesta Pelkäämme järkeä Emme anna tilaa arvailulle Ajattelulle Aivot sullottuna pieneen koppaan Uusia innovaatioita peläten Elämme pelossa Harhassa Uskomme vain itseemme Emme luojaan Palvomme sitä joka selittää kaiken Emme häntä joka kysyy kysymykset Olemme tuomittuja elämään Todellisuudessa Joka onkin unta -MR