Skip to main content

Olinko menettämässä järkeni

Tarvitsin apuasi tullakseni hulluksi
Tullakseni taas joksikin
Ollakseni olemassa
Jotta voisin taas elää
Olla elossa
Seuraathan minua
Loppuun asti
Kaiken pahan läpi
Huusin
Pyysin apuasi
Odotin
Tuntui että olin menettämässä järkeni
Mieleni hakkasi minut sairaalakuntoon
Janosi aina vain lisää verta
Katsoi vierestä kun paloin elävältä
Nautti palavan lihan hajusta
Kivun tuottamasta huudosta
Haihtuvista kyynelistä
Tarjosi auttavaa kättään
Piti hengissä
Jätti palovammat
Ja haluttomuuden elää
Kutsui itseään sankariksi
Jättäessään minut tänne kärsimään
Kaiken sen jälkeen kuitenkin kiitin sinua
Olin viimein tullut hulluksi

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Jotain kaunista

Voiko olla kauniimpaa Kuin kaksi ihmistä Jotka toistensa sijaan haluavat itseään Näkevät peilissä jonkun kauniin Jonkun arvokkaan Sen sijaan että upottaisivat toinen toisensa Merkitsemättömiin kehuihin Loputtomiin suudelmiin Kaksi ihmistä Jotka elävät itseään varten Eivät toisiaan varten Eivät siksi että haluavat miellyttää toisiaan Koska onko se edes elämää Jos pysyy pinnalla vain toisen takia Vaikka voisi olla jo melkein perillä Kaksi kaunista Yhdessä niin rumia Yksin niin upeita Ansaitsevat jotain parempaa Kuin toisensa Jotain kestävämpää Kuin tämän hetkellisen lihan himon Ansaitsevat tilaa Tilaa kasvaa Tilaa miettiä Mitä he oikeasti haluavat Mitä he tarvitsevat Ja milloin Milloin on oikea aika Olla yhtä Antaa himon viedä Ilman että itse katoaa Ja lakkaa olemasta Koska toista ei saa rakastaa Ei enemmän kuin itseään Ei niin paljon että alkaa vihaamaan itseään Koska sinä ansaitset kaiken rakkauden maailmassa Ja kaikkien Myös omasi ♡ -MR