Skip to main content

Nolla sanaa

Paljon ajatuksia
Kykenemättömyys tuoda niitä esille
Pelkästään niiden hahmottaminen omassa päässä on vaikeaa
Mikä on osa minua ja mikä ei
Voiko kehenkään luottaa
En halua uskoa ihmisten hyvyyteen
Antaisin itselleni vain turhaa toivoa paremmasta
Halu tehdä jotain tärkeää
Jotain mikä oikeasti merkitsee
Ei ole kuitenkaan löytänyt vielä omaa tarkoitustaan
”Miksi edes olemme täällä?”
On helpompi olla toisen lähellä
Voida koskettaa
Ilman erikseen kysyttyä lupaa
On helpompi tietää toisen kuin omat tarpeet
Kaikilla on inhimillisiä tarpeita ja haluja
”Sopiiko et oon täs näin?”
 Yhteen kietoutuneet sormet
Lupaus kiinni pitämisestä
Ajatus jostain yhteisestä
Toive jostain omasta
”Joo, noin on hyvä.”
Pian ollaan kuitenkin taas lähtöpisteessä
Muisti pettää kokonaan
Tuntuu kuin koko keho olisi halvaantunut
Jäljellä on vain tämä hetki
”Hei ootsä kunnossa?”
Vain minä
Toivottavasti voit joskus antaa anteeksi
”Kaikella on jokin tarkoitus, muista se.”

Comments

Popular posts from this blog

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin Että kaikki uppoaa Ja itse jää pinnalle Taistelee hengestään Mutta kenen tähden Kun ei ole ketään Kenen luokse uida Ketään kenen vuoksi jaksaa Taistella Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin Jää vain pinnalle itkemään Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta Mieluummin sitä kuolisi yhdessä Kuin jäisi itsestään elämään Vihaan sanaa viha Se on niin voimakas Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta Kyse on ennemminkin tyhjyydestä Tämän tyhjöttömyyden keskellä Kun ei ole mitään Kuin sinä Ja meri Ja pohjaan vajonneet haaveet Täällä sinä olet Ja tänne sinä olet jäävä Aamen -MR

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR