Skip to main content

Savukkeet, se alkuperäinen

Pitkästä aikaa. Mietin elämääni ja kaikkia niitä asioita joita siihen kuuluu. Aika tyhjää oli siis. Istuin sillalla ja poltin kuudetta savuketta. Mistä lähtien olen edes polttanut? Pyörittelen tupakkaa sormieni välissä kuin kynää jolla aikoinaan kirjoitin. En enää omistanut kynää, siksi varmaan poltin. Se muistutti minua niistä ajoista kun elämässäni oli sisältöä. Oli jotain mistä kirjoittaa. Ajan myötä aloin yhä enemmän ja enemmän keksimään erinäisiä asioita ja tilanteita koska oma elämäni kävi niin tylsäksi. Lopulta keksitytkin tarinat olivat tylsiä. Kaikki oli jo kirjoitettu ja koettu. Kuu heijastui kauniisti tyynestä järven pinnasta. Välillä minun oli pakko viskoa kiviä järveen koska sen täysin tyyni pinta oli liian täydellinen. Liian kaunis ollakseen totta. En voinut enää elää mielikuvitusmaailmassa. Piti tyytyä savukkeisiin kynän sijasta.
 19.6.2018

Comments

Popular posts from this blog

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin Että kaikki uppoaa Ja itse jää pinnalle Taistelee hengestään Mutta kenen tähden Kun ei ole ketään Kenen luokse uida Ketään kenen vuoksi jaksaa Taistella Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin Jää vain pinnalle itkemään Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta Mieluummin sitä kuolisi yhdessä Kuin jäisi itsestään elämään Vihaan sanaa viha Se on niin voimakas Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta Kyse on ennemminkin tyhjyydestä Tämän tyhjöttömyyden keskellä Kun ei ole mitään Kuin sinä Ja meri Ja pohjaan vajonneet haaveet Täällä sinä olet Ja tänne sinä olet jäävä Aamen -MR

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR