Pitkästä aikaa. Mietin elämääni ja kaikkia niitä asioita joita siihen kuuluu. Aika tyhjää oli siis. Istuin sillalla ja poltin kuudetta savuketta. Mistä lähtien olen edes polttanut? Pyörittelen tupakkaa sormieni välissä kuin kynää jolla aikoinaan kirjoitin. En enää omistanut kynää, siksi varmaan poltin. Se muistutti minua niistä ajoista kun elämässäni oli sisältöä. Oli jotain mistä kirjoittaa. Ajan myötä aloin yhä enemmän ja enemmän keksimään erinäisiä asioita ja tilanteita koska oma elämäni kävi niin tylsäksi. Lopulta keksitytkin tarinat olivat tylsiä. Kaikki oli jo kirjoitettu ja koettu. Kuu heijastui kauniisti tyynestä järven pinnasta. Välillä minun oli pakko viskoa kiviä järveen koska sen täysin tyyni pinta oli liian täydellinen. Liian kaunis ollakseen totta. En voinut enää elää mielikuvitusmaailmassa. Piti tyytyä savukkeisiin kynän sijasta.
19.6.2018
Comments
Post a Comment