Olin varma. Olin varmempi kuin koskaan. He väittivät muuta, sanoivat auttavansa leikellessään unelmiani riekaleiksi. Silti jatkoin eteenpäin. Olihan minulla vielä hippunen unelmistani jäljellä.
Olin kuitenkin nuori. Tyhmä ja nuori. Todella naiivi, aivan liian itsevarma. Vuosi vuodelta totuus ja elämä löivät yhä kovemmin vasten kasvojani.
En muista tarkalleen missä kohdassa kadotin loputkin itsestäni, aikaa siitä kuitenkin on. Koetin täyttää tätä tyhjyyttä muilla ihmisillä. Kiedoin heidät ympärilleni ja imin heistä kaiken mikä teki heistä juuri heidät. Sain kuitenkin huomata, ettei keräämisistäni koskaan muodostunut kokonaista ihmistä.
Jo kauan olen kulkenut pukeutuneena muiden ihmisten olemukseen, heidän hyvät ja huonot puolet roikkuivat viittana olkapäilläni, koska olin itse vailla noita kumpaakin. Kuljin muiden ihmisten seassa olematta kuitenkaan yksi heistä. En ollut yksi heistä, en ollut minä. En ollut mitään.
Olin kuitenkin nuori. Tyhmä ja nuori. Todella naiivi, aivan liian itsevarma. Vuosi vuodelta totuus ja elämä löivät yhä kovemmin vasten kasvojani.
En muista tarkalleen missä kohdassa kadotin loputkin itsestäni, aikaa siitä kuitenkin on. Koetin täyttää tätä tyhjyyttä muilla ihmisillä. Kiedoin heidät ympärilleni ja imin heistä kaiken mikä teki heistä juuri heidät. Sain kuitenkin huomata, ettei keräämisistäni koskaan muodostunut kokonaista ihmistä.
Jo kauan olen kulkenut pukeutuneena muiden ihmisten olemukseen, heidän hyvät ja huonot puolet roikkuivat viittana olkapäilläni, koska olin itse vailla noita kumpaakin. Kuljin muiden ihmisten seassa olematta kuitenkaan yksi heistä. En ollut yksi heistä, en ollut minä. En ollut mitään.
Comments
Post a Comment