Vain Suomi on sellainen maa jossa ilmaisten ämpärien jonottamista pidetään täysin sopivana ja jopa suositeltavana, mutta kun kyseessä on jokin oikeasti arvokas esine niin silloin saa hullunmaineen seisoessaan jonossa satojen muiden kanssa.
Toki käsitys arvokkaista esineistä on kokonaan meidän itsemme luoma harhakuva. Kun jotain esinettä valmistetaan (tarkoituksella) vain muutamia kappaleita sen alkuperäinen myyntihinta kasvaa moninkertaiseksi jo ennen kuin ehdit kassalle. Eri brändit ja yritykset tuputtavat meille huomaamattamme mielikuvia siitä, mitkä tavarat ovat sillä hetkellä suosittuja eli ”in” ja haluttuja. Me, helposti aivopestävät kuluttajat asiaa sen enempää ajattelematta olemme heti kaupan ovella lompakot auki tuputtamassa seteleitämme kauppiaalle.
Kaipaamme joukkoon kuuluvuuden tunnetta ja toisaalta meistä tuntuu hyvältä omistaa jotain, mitä on vain muutamilla. Näin voimme seurata vierestä kun kaikki muut ovat polvillaan edessämme tarjoamassa toinen toistaan isompia rahasummia tästä omistamastamme esineestä. Se tuo ylemmyyden tunnetta, valtaa ja voimaa. Tuntuu kuin voisi hallita koko maailmaa tällä todellisuudessa parin euron kahvikupilla joka on tänne kaukomailta raahattu. Kumma kyllä muuten ei ulkomaalaiset esineet kelpaa, puolalainen ja kiinalainen posliini on huutokaupoissa täysin arvotonta.
Arvostan itse todella paljon käsityötä ja oikeasti kotimaisia tuotteita, mutta minun ja kaikkien muiden harmiksi niiden arvo ei koskaan ole tainnut olla niin korkea kuin se ansaitsisi olla. Enemmän arvostetaan toisten sanoja kyseisestä tuotteesta kuin sen alkuperää, näin ollen se Thaimaasta tuotu linjastolla valmistettu kupponen on paljon arvokkaampi kuin oman lapsen käsin askartelema kahvimuki. Mitähän siitä sanottaisiin, jos sellainen olisi tori.fi:ssä myynnissä parin tonnin hintalapulla?
Toki käsitys arvokkaista esineistä on kokonaan meidän itsemme luoma harhakuva. Kun jotain esinettä valmistetaan (tarkoituksella) vain muutamia kappaleita sen alkuperäinen myyntihinta kasvaa moninkertaiseksi jo ennen kuin ehdit kassalle. Eri brändit ja yritykset tuputtavat meille huomaamattamme mielikuvia siitä, mitkä tavarat ovat sillä hetkellä suosittuja eli ”in” ja haluttuja. Me, helposti aivopestävät kuluttajat asiaa sen enempää ajattelematta olemme heti kaupan ovella lompakot auki tuputtamassa seteleitämme kauppiaalle.
Kaipaamme joukkoon kuuluvuuden tunnetta ja toisaalta meistä tuntuu hyvältä omistaa jotain, mitä on vain muutamilla. Näin voimme seurata vierestä kun kaikki muut ovat polvillaan edessämme tarjoamassa toinen toistaan isompia rahasummia tästä omistamastamme esineestä. Se tuo ylemmyyden tunnetta, valtaa ja voimaa. Tuntuu kuin voisi hallita koko maailmaa tällä todellisuudessa parin euron kahvikupilla joka on tänne kaukomailta raahattu. Kumma kyllä muuten ei ulkomaalaiset esineet kelpaa, puolalainen ja kiinalainen posliini on huutokaupoissa täysin arvotonta.
Arvostan itse todella paljon käsityötä ja oikeasti kotimaisia tuotteita, mutta minun ja kaikkien muiden harmiksi niiden arvo ei koskaan ole tainnut olla niin korkea kuin se ansaitsisi olla. Enemmän arvostetaan toisten sanoja kyseisestä tuotteesta kuin sen alkuperää, näin ollen se Thaimaasta tuotu linjastolla valmistettu kupponen on paljon arvokkaampi kuin oman lapsen käsin askartelema kahvimuki. Mitähän siitä sanottaisiin, jos sellainen olisi tori.fi:ssä myynnissä parin tonnin hintalapulla?
Comments
Post a Comment