Mahdollisuus elää. Se meille joskus annettiin. Mahdollisuus tuntea olevansa elossa. Se onkin sitten aivan toinen juttu. Sitä ei kaikille anneta ja he keille se suodaan eivät osaa käyttää sitä.
Minä olen yksi niistä, jotka eivät tätä mahdollisuutta saaneet. Haikailen kuitenkin sen tunteen perään. Kun adrenaliini virtaa ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Halu nähdä ja kokea enemmän. Niitäkään minulle ei suotu.
Tämä taustoittaa sitä miksi elän elämääni näin. Koko ajan reunalla, kaasu pohjassa. Jarrua ei tunneta, suojatiet ovat turhia. Säännöt on tehty rikottaviksi.
Olen kokeillut kaikkea mahdollista, mutta mikään ei saa minua haluamaan elämältä enemmän. Ei halua nähdä huomista, ei toivoa paremmasta. Ehkä elämä ei vain ole kaikkia varten.
7.8.2018
Comments
Post a Comment