Skip to main content

Asiakirja (43)

Muodollisuudet sikseen, elämä on tässä ja nyt. En tiedä miten kyseinen lause liittyy millään tavalla tekstiin, jonka ajattelin tästä tehdä. Ehkä se vain kuulosti mukavalta ja oletin, että siitä lähtisi syntymään seuraava bestseller ihan tuosta vaan. Miten se saatiinkin näyttämään niin helpolta. Todellisuudessahan tuo lause on odottanut jatkoa varmaan puoli vuotta, aivan yksin Asiakirja 43:ssa. Oli sillä kaverina kaikki asiakirjat numeron yksi ja 42 välissä. Kaikki ne asiakirjat ja lauseet, joilla ei oltu vielä annettu minkäänlaisia nimiä. Kaikki he, joita luultiin tarvittavan joskus. Heistä piti tulla seuraavia Lepakkomiehiä , seuraavia Kultahattuja. Mutta vähemmän menetettyjä perheenjäseniä ja tummempaa mustaa, yhä suurempia juhlia ja avoimempaa ”platonisten” tunteiden näyttämistä naapuria kohtaan. Heillä piti olla kaikki se ja yhä enemmän. Niiden piti olla yhtä hyviä kuin kaikki maailman parhaat kirjat yhdistettynä. Siellä ne kuitenkin nyt olivat, jossain noiden numeroiden välissä. Vailla tarkoitusta.

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä