Skip to main content

Asiakirja (43)

Muodollisuudet sikseen, elämä on tässä ja nyt. En tiedä miten kyseinen lause liittyy millään tavalla tekstiin, jonka ajattelin tästä tehdä. Ehkä se vain kuulosti mukavalta ja oletin, että siitä lähtisi syntymään seuraava bestseller ihan tuosta vaan. Miten se saatiinkin näyttämään niin helpolta. Todellisuudessahan tuo lause on odottanut jatkoa varmaan puoli vuotta, aivan yksin Asiakirja 43:ssa. Oli sillä kaverina kaikki asiakirjat numeron yksi ja 42 välissä. Kaikki ne asiakirjat ja lauseet, joilla ei oltu vielä annettu minkäänlaisia nimiä. Kaikki he, joita luultiin tarvittavan joskus. Heistä piti tulla seuraavia Lepakkomiehiä , seuraavia Kultahattuja. Mutta vähemmän menetettyjä perheenjäseniä ja tummempaa mustaa, yhä suurempia juhlia ja avoimempaa ”platonisten” tunteiden näyttämistä naapuria kohtaan. Heillä piti olla kaikki se ja yhä enemmän. Niiden piti olla yhtä hyviä kuin kaikki maailman parhaat kirjat yhdistettynä. Siellä ne kuitenkin nyt olivat, jossain noiden numeroiden välissä. Vailla tarkoitusta.

Comments

Popular posts from this blog

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin Että kaikki uppoaa Ja itse jää pinnalle Taistelee hengestään Mutta kenen tähden Kun ei ole ketään Kenen luokse uida Ketään kenen vuoksi jaksaa Taistella Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin Jää vain pinnalle itkemään Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta Mieluummin sitä kuolisi yhdessä Kuin jäisi itsestään elämään Vihaan sanaa viha Se on niin voimakas Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta Kyse on ennemminkin tyhjyydestä Tämän tyhjöttömyyden keskellä Kun ei ole mitään Kuin sinä Ja meri Ja pohjaan vajonneet haaveet Täällä sinä olet Ja tänne sinä olet jäävä Aamen -MR

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR