Muodollisuudet sikseen, elämä on tässä ja nyt. En tiedä miten kyseinen lause liittyy millään tavalla tekstiin, jonka ajattelin tästä tehdä. Ehkä se vain kuulosti mukavalta ja oletin, että siitä lähtisi syntymään seuraava bestseller ihan tuosta vaan. Miten se saatiinkin näyttämään niin helpolta. Todellisuudessahan tuo lause on odottanut jatkoa varmaan puoli vuotta, aivan yksin Asiakirja 43:ssa. Oli sillä kaverina kaikki asiakirjat numeron yksi ja 42 välissä. Kaikki ne asiakirjat ja lauseet, joilla ei oltu vielä annettu minkäänlaisia nimiä. Kaikki he, joita luultiin tarvittavan joskus. Heistä piti tulla seuraavia Lepakkomiehiä , seuraavia Kultahattuja. Mutta vähemmän menetettyjä perheenjäseniä ja tummempaa mustaa, yhä suurempia juhlia ja avoimempaa ”platonisten” tunteiden näyttämistä naapuria kohtaan. Heillä piti olla kaikki se ja yhä enemmän. Niiden piti olla yhtä hyviä kuin kaikki maailman parhaat kirjat yhdistettynä. Siellä ne kuitenkin nyt olivat, jossain noiden numeroiden välissä. Vailla tarkoitusta.
Miksi ihminen voi tuntea niin
Että kaikki uppoaa
Ja itse jää pinnalle
Taistelee hengestään
Mutta kenen tähden
Kun ei ole ketään
Kenen luokse uida
Ketään kenen vuoksi jaksaa
Taistella
Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin
Jää vain pinnalle itkemään
Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta
Mieluummin sitä kuolisi yhdessä
Kuin jäisi itsestään elämään
Vihaan sanaa viha
Se on niin voimakas
Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta
Kyse on ennemminkin tyhjyydestä
Tämän tyhjöttömyyden keskellä
Kun ei ole mitään
Kuin sinä
Ja meri
Ja pohjaan vajonneet haaveet
Täällä sinä olet
Ja tänne sinä olet jäävä
Aamen
-MR
Comments
Post a Comment