Minulla oli jokin idea tätä tekstiä varten. Oli ihan oikeasti minä vannon. Kadotin kuitenkin sen ideanpalasen jonnekin tässä matkalla kohti mahdollisuutta tuoda se konkreettiseksi. Tiedäthän sinä sen tunteen kun sinulla on mielessäsi joku huikea uusi vuosisadan keksintö mutta se kerkeää unohtua ennen kuin ehdit suutasi aukaista. Koetapa siinä sitten vakuutella kaverillesi, että ”Kyllä minulla oli miljoonan euron arvoinen idea juuri mielessäni, usko pois.” Tämän ilmiön takia meillä varmaan on niin vähän miljonäärejä. Parhaat ideat valuvat korvista pihalle ennen aikojaan, parhaat runot lentävät tuulen mukana ennen kuin kynä ehtii paperille. Tästä samasta syystä en taaskaan saa minkäänlaista tekstiä aikaiseksi. Ei kun hetkinen, odota nythän minä muistan! Se idea oli siis sellainen, että
Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?
Comments
Post a Comment