Skip to main content

Klo 23.14-23.39 väliset tapahtumat

23.14 katson tarkkaan ympärilleni varmistaakseni, että olen varmasti vielä täällä. tarkistan myös omat käteni varmistaakseni, ettei Hän ole vielä täällä. otan ison kulauksen juomastani ja odotan.

23.18 tuntuu kuin olisin odottanut ikuisuuden. taputan pöydän reunaa hermostuneena. jos Hänen on kerran pakko tulla niin tulisi edes ajoissa. vedän kuitenkin syvään henkeä, pyydän tarjoilijalta uuden juoman ja odotan.

23.27 tässä vaiheessa naputan pöydän reunaa niin kovaäänisesti, että tarjoilija kysyy onko minulla kaikki kunnossa. avaan suuni puhuakseni, mutta nousen sanomatta sanaakaan

23.32 etsin vessaa. täällä on niin paljon ihmisiä heitä, etten voi muistaa missä päin vessa on. lopulta löydän oikean oven ja tuuperrun lavuaarin eteen.

23.35 herään ja nousen ylös. otan lavuaarin reunasta lujasti kiinni ja pidän silmäni vielä ummessa. lasken hitaasti kymmeneen ja aukaisen silmäni. Hän on täällä

23.37 seison tanssilattian keskellä ja katson vielä ympärilleni varmistaakseni, että olen yhä täällä. tunnen kylmän käden olkapäälläni. käännyn hitaasti ympäri. ”oletko valmis?”

23.38 tämän kelloajan tapahtumista ei olla päästy vielä yhteisymmärrykseen, joten tarina jää tältä erää tähän

Comments

Popular posts from this blog

Lohduttomuuden valtameri

Miksi ihminen voi tuntea niin Että kaikki uppoaa Ja itse jää pinnalle Taistelee hengestään Mutta kenen tähden Kun ei ole ketään Kenen luokse uida Ketään kenen vuoksi jaksaa Taistella Ei pääse pohjaan vaikka haluaisikin Jää vain pinnalle itkemään Ja täyttämään tuota murheiden valtamerta Mieluummin sitä kuolisi yhdessä Kuin jäisi itsestään elämään Vihaan sanaa viha Se on niin voimakas Ja kuvastaa aivan vääränlaista tunnetta Kyse on ennemminkin tyhjyydestä Tämän tyhjöttömyyden keskellä Kun ei ole mitään Kuin sinä Ja meri Ja pohjaan vajonneet haaveet Täällä sinä olet Ja tänne sinä olet jäävä Aamen -MR

Elämäni kuoleman välikappaleena

He sanovat että kaltaiseni ovat tuomittuja kuolemaan. Tuomittuja kuolemaan mahdollisimman nuorina ja mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti.  Elämäntapamme toimii myös reittinä tietynlaiseen onnellisuuteen. Sellaiseen, kun on saavuttanut elämältään jotain. On jotain, mistä tulevat sukupolvet muistavat sinut. Kaikella on kuitenkin hintansa, meidän tiemme onnellisuuteen maksaa paljon. Luomiseen liittyy paljon tuskaa, parhaat teokset tulevat eniten kipua tuntevilta.  Kun hinta on näinkin suuri on siitä saatava hyötykin valtaisa. Näistä hyödyistä emme kuitenkaan pääse nauttimaan silloin kun vielä kävelemme maan pinnalla. Meidän palkkiomme maksetaan kuolinvuoteella. Silloin olemme saavuttaneet elämältä jotain. Vapaaehtoisestihan kukaan ei tällaiseen ryhdy. Tarvitsemme kuitenkin jatkajia, joten olemme oikeutettuja valitsemaan seuraajamme. Valintaprosessi on tarkka, heidän mielensä pitää yltää aina vain pidemmälle. Joka kerta hiukan pidemmälle kuin entisten valittujen. Ihmi

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR