Skip to main content

Klo 23.14-23.39 väliset tapahtumat

23.14 katson tarkkaan ympärilleni varmistaakseni, että olen varmasti vielä täällä. tarkistan myös omat käteni varmistaakseni, ettei Hän ole vielä täällä. otan ison kulauksen juomastani ja odotan.

23.18 tuntuu kuin olisin odottanut ikuisuuden. taputan pöydän reunaa hermostuneena. jos Hänen on kerran pakko tulla niin tulisi edes ajoissa. vedän kuitenkin syvään henkeä, pyydän tarjoilijalta uuden juoman ja odotan.

23.27 tässä vaiheessa naputan pöydän reunaa niin kovaäänisesti, että tarjoilija kysyy onko minulla kaikki kunnossa. avaan suuni puhuakseni, mutta nousen sanomatta sanaakaan

23.32 etsin vessaa. täällä on niin paljon ihmisiä heitä, etten voi muistaa missä päin vessa on. lopulta löydän oikean oven ja tuuperrun lavuaarin eteen.

23.35 herään ja nousen ylös. otan lavuaarin reunasta lujasti kiinni ja pidän silmäni vielä ummessa. lasken hitaasti kymmeneen ja aukaisen silmäni. Hän on täällä

23.37 seison tanssilattian keskellä ja katson vielä ympärilleni varmistaakseni, että olen yhä täällä. tunnen kylmän käden olkapäälläni. käännyn hitaasti ympäri. ”oletko valmis?”

23.38 tämän kelloajan tapahtumista ei olla päästy vielä yhteisymmärrykseen, joten tarina jää tältä erää tähän

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä