Sormeni harhailivat rekeissä olevien vaatteiden läpi. En voinut olla ajattelematta kaikkea sitä, mitä nämäkin vaatteet ovat nähneet. Paljon elämää. Surua ja iloa, vihaa ja hämmennystä.
Hyllyillä lojuvat tavarat eivät kiinnostaneet minua niin paljon. En kylläkään tiedä miksi, ehkä niiden tarinat ja seikkailut olivat liian selviä.
Lelut olivat myynnissä koska lapset olivat jo isoja tai kiinnostuksen kohteet olivat vaihtuneet. Kaikki vähänkin erikoisemmat tavarat olivat matkamuistoja jotka mummi tai täti olivat tuoneet kaukomailta, mutta ne eivät sopineet sisustukseen joten ne piti laittaa myyntiin.
Jatkoin siis vaatteiden läpi selailua mielessäni pieni toivomus siitä, että löytäisin itselleni jotain ostettavaa. Vaatteet jotka vaivauduin nostamaan rekistä olivat useimmiten liian isoja tai pieniä, liian uusia tai liikaa elämää nähneitä. En kuitenkaan luopunut toivosta edes viimeisen rekin kohdalla. Aina olisi lisää kirpputoreja, lisää elämiä tulkittavina ja uusia elämänkertoja luettavana.
23.7.2018
Comments
Post a Comment