Skip to main content

Kirppislöytöjä?

Sormeni harhailivat rekeissä olevien vaatteiden läpi. En voinut olla ajattelematta kaikkea sitä, mitä nämäkin vaatteet ovat nähneet. Paljon elämää. Surua ja iloa, vihaa ja hämmennystä.

Hyllyillä lojuvat tavarat eivät kiinnostaneet minua niin paljon. En kylläkään tiedä miksi, ehkä niiden tarinat ja seikkailut olivat liian selviä. 

Lelut olivat myynnissä koska lapset olivat jo isoja tai kiinnostuksen kohteet olivat vaihtuneet. Kaikki vähänkin erikoisemmat tavarat olivat matkamuistoja jotka mummi tai täti olivat tuoneet kaukomailta, mutta ne eivät sopineet sisustukseen joten ne piti laittaa myyntiin.

Jatkoin siis vaatteiden läpi selailua mielessäni pieni toivomus siitä, että löytäisin itselleni jotain ostettavaa. Vaatteet jotka vaivauduin nostamaan rekistä olivat useimmiten liian isoja tai pieniä, liian uusia tai liikaa elämää nähneitä. En kuitenkaan luopunut toivosta edes viimeisen rekin kohdalla. Aina olisi lisää kirpputoreja, lisää elämiä tulkittavina ja uusia elämänkertoja luettavana. 

23.7.2018

Comments

Popular posts from this blog

Onko 112?

Hätänumeron valinta Onko tässä vaiheessa muka vielä montakin vaihtoehtoa Pilleriä toisensa perään Tyynyn alle piilotettuna Kunhan kerran viikossa hymyilee Lopun ajan voi viettää sängyn pohjalla Seinille puhuen Kyllä nekin alkavat jossain vaiheessa vastaamaan En osaa laskea kun seitsemään Tarvittaessa kertoa sen kolmella Asetellessani viimeisiä toivon rippeitä dosettiin Välillä sitä on mieluummin ilman Välillä vetää tupla-annoksen Muutama horjahdus sinne tänne Kyllähän minä osaan hakea apua jos sille oikeasti on tarvetta Vai mitä?

Kaunis pieni lapsi

Kaunis pieni lapsi Kerro minulle Miksi taivas on niin tumma Ja minä niin pieni Että jään varjoon Ja uppoan Kerro kaunis lapsi Kuinka olet niin viaton Vaikka tiedät kaiken Ja näet jotain Mitä kukaan muu ei voi nähdä Silti sinä naurat Ja valaiset hymylläsi koko kaupungin Eikä enää ole pimeää Enkä minä niin pieni Että jäisin varjoon Ja uppoaisin Kiitos pieni lapsi Että voin ottaa sinut syliini Ja kutsua omakseni -MR

Tie ja pelto, me ja he

Joukko ihmisiä Tuijottamassa pellolle päin Tietäen sen olevan viimeinen asia Jonka he koskaan tulevat näkemään Kyynel vierähtää poskelle Veri maalaa jalkakäytävän "Tämä oli heille ihan oikein" Kutsuit heitä eläimiksi Arvottomiksi olennoiksi Minä näin vain joukon ihmisiä Samanlaisia kuin sinä ja minä Aivan kuin olisin katsonut peiliin Joten minä odotin Milloin antaisit minun maalata oman osani tästä tiestä