Vuodet vierivät, kappaleet lyhenivät ja tanssiaskeleet hankaloituivat. Sovimme, että tänään tanssisimme viimeisen yhteisen tanssimme.
”Ethän sinä vain kadu?”
”Kadu mitä?”
”Sitä, että vietit täällä niin paljon aikaa.”
”En tietenkään. Nämä yhteiset hetkemme ovat olleet elämäni parasta aikaa.”
”Vaikka vihaat tanssimista enemmän kuin mitään muuta?”
”Kyllä, vaikka vihaankin tanssia.”
”Minä rakastan sinua.”
Illan viimeinen kappale alkoi soimaan. Olimme aivan hiljaa, kumpikaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Kertosäe alkoi soimaan viimeisen kerran.
”Minäkin rakastan sinua.”
Kappale loppui.
”Ethän sinä vain kadu?”
”Kadu mitä?”
”Sitä, että vietit täällä niin paljon aikaa.”
”En tietenkään. Nämä yhteiset hetkemme ovat olleet elämäni parasta aikaa.”
”Vaikka vihaat tanssimista enemmän kuin mitään muuta?”
”Kyllä, vaikka vihaankin tanssia.”
”Minä rakastan sinua.”
Illan viimeinen kappale alkoi soimaan. Olimme aivan hiljaa, kumpikaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Kertosäe alkoi soimaan viimeisen kerran.
”Minäkin rakastan sinua.”
Kappale loppui.
Comments
Post a Comment