Hymysi oli lämmin. Pidin kädestäsi lujasti kiinni. Aina kun kertosäe soi minä tiukensin otettani. En muistakaan milloin olisimme tanssineet näin kauan.
”Olen pahoillani.”
”Mistä?”
”Siitä etten voi koskaan jäädä pidemmäksi aikaa.”
”Voi sinua, ei se mitään. Tiedän kyllä ettet voi viipyä pidempään.”
”Minä rakastan sinua.”
Mutta olit jo poissa. Siihen minä siis jäin, seisomaan yksinäni tanssilattian keskelle. Olisi pitänyt pitää lujempaa kiinni.
”Älä huoli, jonain päivänä olet täällä vielä kuulemassa sen.”
Jonain päivänä me emme enää tanssi.
”Olen pahoillani.”
”Mistä?”
”Siitä etten voi koskaan jäädä pidemmäksi aikaa.”
”Voi sinua, ei se mitään. Tiedän kyllä ettet voi viipyä pidempään.”
”Minä rakastan sinua.”
Mutta olit jo poissa. Siihen minä siis jäin, seisomaan yksinäni tanssilattian keskelle. Olisi pitänyt pitää lujempaa kiinni.
”Älä huoli, jonain päivänä olet täällä vielä kuulemassa sen.”
Jonain päivänä me emme enää tanssi.
Comments
Post a Comment